Soi kunniaksi Luojan nyt, virsi kiitoksen, tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen! Hän, Isä rakkahasti ain vaalii luotujaan, ja kaiken taitavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan.
Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan?
Siis kiitos, Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit. Suo, että ilomielin myös jaamme leipämme ja sydämin ja kielin sua lakkaamatta kiitämme.
Tämä virsi on soinut päässäni tämän kevään aikana, ja olen sitä myös ääneen laulanut ihaillessani luonnon heräämistä talven jälkeen ja kuunnellessani lintujen laulua pihapiirissä ja lähimetsässä. Muistiini on noussut lapsuudesta aika, jolloin tätä virttä on koulussa laulettu. Silloin oli kunnia-asia osata virret ulkoa niin, että virren laulamiseen saattoi keskittyä täysillä.
Erityisesti minua on puhutellut virren sanoissa se, kuinka Luojalle halutaan tuoda kunniaa kiitoksen kanssa kaikesta hyvästä ja kauniista. Kuinka Jumala vaalii ja hoitaa omiaan ja ohjaa heidän elämäänsä rakkaudellaan. Jumala hallitsee myös luonnonilmiöt ja antaa sadon ajallaan. Ihmisen elämän vuodenajat ja vaihtelut niissä ovat hänellä hallussa ja tiedossa. Onnelliset vaiheet ja vaikeatkin vaiheet elämässämme ovat hänellä tiedossa. Hänen rakkaudellaan ei ole määrää eikä rajaa. Hän on kaikessa mukana ja läsnä elämässämme.
Tässä elämän vaiheessa, kun takana on jo useita vuosikymmeniä, ymmärrän virren sanojen merkityksen syvällisemmin kuin silloin lapsena. Kokemukseni on, että nämä virren sanat ovat olleet antamassa suuntaa elämälleni. On ollut jotain suurempaa ja voimakkaampaa, jonka varaan olen voinut rakentaa elämääni ja tulevaisuuttani. En ole ollut omien voimieni, viisauteni enkä ymmärrykseni varassa. Suurtenkin pettymysten ja vastoinkäymisten kohdatessa Hänen rakkautensa ja armonsa kannattelemana olen saanut jatkaa elämässä eteenpäin.
Viimeisen säkeistön sanoissa puhutaan leivän hankkimisesta ja sen jakamisesta tarvitsevien kanssa. Kiitollisin ja iloisin mielin omastaan jakaminen tuo siunauksen elämäämme. Lastemme mielestä parasta aikaa perheemme elämässämme olivat vuodet lähetys- ja kehitysaputyössä Bangladeshissa. Saimme kokea konkreettisesti antamisen ja auttamisen iloa. Maailman tilanne haastaa meitä tänäänkin antamaan omastamme ja auttamaan lähimmäisiämme, jotka apua tarvitsevat. Jakamaan leipämme.
Kiitollista ja iloista mieltä toivottaen kohti kesää!
Anna-Liisa Mikkonen