Elämme näinä päivinä äärimmäisen jännitteistä aikaa, jossa sodan pilvet tummentavat Euroopan ja Lähi-idän taivasta. Kansojen johtajat ja me kansalaiset kyselemme huolestuneina, mitä tästä seuraa. Kotimaamme ihmisistä monet elävät huolettoman hyvinvoinnin ja vaurauden aikaa. Esivalta, päättäjät ja yhteiskunnan viranhaltijat ovat jo vuosia luoneet mainiot elämisen puitteet, aiheellisestakin kritiikistä huolimatta.
Suomen kerrotaan olevan maailman onnellisin maa ja kansa. Miksi kuitenkin pahoinvointi lisääntyy erityisesti nuorison parissa? Satojen miljoonien eurojen huumetakavarikot paljastavat pimeiden markkinoiden ja tekojen rehottavan lintukodossamme. Lisääntyvä raaka väkivalta kertoo tekijöidensä hukanneen ihmisyyden perusarvoja ja paaduttaneen sydämiä ja mieliä. Mielenterveyden ongelmat lisääntyvät hälyttävää vauhtia. Olemmeko kadottaneet jotain olennaista elämän perusteista? Onko sanojen oikea ja väärä merkitys sumentunut? Hyväksyykö nykyinen elämäntapamme oikeaksi kaiken, mistä luulemme saavamme mielihyvää?
Ensimmäisen vuosisadan roomalais-kreikkalaisessa kaupunkikulttuurissa löytyi hyvin samankaltaisia asioita kuin tämän päivän Suomessa. Ihmisillä oli varallisuutta, koulutusta, vapaa-aikaa, urheilua ja viihdykettä tarjolla runsaasti. Moniuskontoinen väestö arvosti suvaitsevaisuutta, seksuaalista vapautta, nautintoa ja tyydytystä. Ehdotonta oli ainoastaan ehdottoman totuuden torjuminen. Teologi Tanja Närhen mukaan: ”Postmodernismi on vienyt meidät takaisin samanlaiseen kulttuuriin ja samalla tuottanut kokonaisen sukupolven haavoittuneita, rikkinäisiä ja hengellisesti nälkäisiä ihmisiä.”
Evankelis-luterilaisen kirkon viimeisimmän tutkimuksen mukaan noin kolmannes 30–40-vuotiaista vastaajista määritti identiteettinsä etsijöiksi. Muissa ikäluokissa vastaava määrä oli noin 20 prosenttia. Henkisyys ja hengellisyys kiinnostavat ihmisiä. Monenkirjavan tarjonnan keskellä suosittelen 2000 vuoden takuulla Jumalan tarjoamaa anteeksiantamusta ja vapautusta syyllisyydestä, ja rauhaa sydämeen ulkonaisesti levottominakin aikoina.
Jumalan suunnitelma luomalleen ihmiselle kulkee punaisena lankana läpi Raamatun. Sen päämääränä on Jeesuksen ristintyön kautta tuleva sovinto ja rauha kaiken kanssa, mikä on maan päällä ja taivaassa.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”, Joh. 3:16.
Siunattua viikkoa Sinulle!
Rauno Mikkonen,
Mäntyharjun helluntaiseurakunnan vanhin