Elämme parhaillaan pääsiäisviikkoa, jota kutsutaan myös hiljaiseksi viikoksi. Kristikunta valmistautuu suureen juhlaan, muistelemaan Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa sekä ylösnousemusta.
Kun ajattelemme Jeesuksen elämää täällä maan päällä, hänen kärsimyksensä eivät rajoittuneet vain pääsiäisen ajan tapahtumiin Getsamenessa ja Golgatalla. Jeesus tunsi kipua, tuskaa, yksinäisyyttä aivan samalla tavalla kuin moni ihminen tänäänkin. Hän omisti koko maanpäällisen elämänsä kärsivien ihmisten auttamiseen. Jeesus paransi sairaita ja koki sääliä. Raamattu kertoo myös tilanteita, joissa Jeesus itki.
Raamatun lehdillä Jeesus kuvataan usein ihmisten ympäröimänä. Hänellä näytti olevan tilaa ihmisten parantajana, kansan ruokkijana. Mutta kun hän paljasti todellisen olemuksensa ja tehtävänsä, monet ihmiset ajattelivat, ettei Jeesus ollutkaan juuri sellainen, kuin he olisivat odottaneet hänen olevan. Siksi oltiin valmiit ristiinnaulitsemaan hänet.
Jeesus vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoilemaan. Raamattu kertoo, kuinka kärsimysviikon lähetessä loppuaan hän meni Getsemanen puutarhaan rukoilemaan. Hän otti mukaansa kolme opetuslastaan. Jeesuksen kokiessa syvää murhetta ja ahdistusta opetuslapset vain nukkuivat ja Jeesus joutui sanomaan: ”Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani?” Ristillä hän joutui jopa sanomaan: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”
Jeesus ei jäänyt ristille, vaan hänet haudattiin, mutta kolmantena päivänä hän nousi ylös kuolleista. Tässä pääsiäisen sanomassa voimme nähdä ristin aivan uudenlaisessa valossa.
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)
Toivotan sinulle hyvää ja siunattua pääsiäistä!
Tapio Valkama
Mäntyharjun helluntaiseurakunnan
vanhimmiston puheenjohtaja