Epävakaat vuodet herättävät monet kysymään: ”Mikä on varmaa?” Ehkä monet ovat ajatelleet, ettei mikään tulisi muuttumaan. Historian tutkiminen on minulle mielekästä puuhaa ja historia todistaa muutosten olevan välttämättömiä. Ne eivät ole aina miellyttäviä muutoksia. Tämä voi tuntua pelottavalta ja ahdistavalta. Kuka olisi vuonna 2019 voinut kirjoittaa tulevien vuosien haasteet etukäteen.
Jostain syystä aikuisiän kynnyksellä pelkäsin tulevaisuutta paljonkin. Ajattelin, ettei tulevaisuudella ole minulle mitään annettavaa ja tulevaisuuden rakentaminen tuntui turhaltakin. Kun katson 17 vuotta vanhoihin ajatuksiini, niin toivoisin jonkun sanoneeni minulle: Luota Jeesukseen Kristukseen. Hänellä on sinulle tulevaisuus.
Tuleva talvi tuo uusia uhkakuvia. Energian hintakehitys ja surullisina jatkuvat uutiset Ukrainasta luovat uuden pohjan tulevaisuuden pelolle. Olen miettinyt niitä, jotka tulevat kamppailemaan arjessa pärjäämisen kanssa. Mitä yksi ihminen voisi tehdä ja miten auttaa apua tarvitsevia? Oman voimattomuuden ja ihmisyyden äärellä mieli hiljenee ja kohdistaa katseen kohti taivasta. Kuinka monen, itseni lisäksi, olen kuullut löytäneen vastauksen Jeesuksessa Kristuksessa.
Tarvitsemme tueksemme jotain varmaa epävarmoina aikoina. Vaikka kaikki muuttuisi ympäriltämme, niin Jumala ei muutu. Hänen Sanansa totuus pysyy lujana ja varmana. Meitä heikkoja ja epäileviäkin Hän haluaa vahvistaa ja ravita Sanallaan loppuun asti.
Kaikille ahdistuneille, pettyneille, katkeroituneille ja totuutta etsiville määräisin lääkkeeksi turvaamisen Jumalaan. Avaamaan Raamatun evankeliumit, etsimään seurakunnan yhteyden ja ennen kaikkea aloittamaan päivittäisen suhteen Jeesukseen Kristukseen.
Juudaksen kirje alkaa seuraavasti: ”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli, tervehtii kutsuttuja, joita Isä Jumala rakastaa ja varjelee Jeesusta Kristusta varten. Tulkoon laupeus, rauha ja rakkaus yhä runsaampana osaksenne.”
Nämä sanan lupaukset eivät ole sidottuja elämäntilanteisiimme. Saamme kokea syvää rauhaa, rakastaa ja olla Isän rakastamia.
Eemil Karttunen