Yksin uskosta. Yksin armosta.

Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut: ”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon. Tänään häneen uskon, näen aamuruskon, päivä sarastaa.”

Lauluissa voimme yhdessä tunnustaa uskomme Jumalaan, ja laulun sanat voivat toimia meille myös opetuksellisena muistutuksena. Lainaamani laulu on minulle lapsuudesta asti tuttu, ja kuulin isäni kuuntelevan tätä laulua Pekka Simojoen laulamana. Minusta tämä laulu raotti Jumalalle ovea pienen pojan sydämeen. Laulun sanat sisältävät mielestäni ainakin kaksi kristillisen uskon perusoppia: Sola fide ja Sola gratia. Yksin uskosta ja yksin armosta.

Ajattele minun kanssani seuraavasti: synti on rikkonut suhteemme taivaalliseen Isäämme, joka tekee kaikkensa ollaksesi jälleen kanssamme. Niin Hän juuri toimikin: antoi kaikkensa. Isä antoi Poikansa ristille meidän syntiemme tähden ja Poika vapaaehtoisesti antoi henkensä, sillä sitä kukaan ei väkisin ottanut. Tämän suhteen korjaaminen ei ole sinun voimiesi varassa, vaan itse Jumalan. Avaamalla sydämen Jumalalle Hän tulee sinun elämääsi. Uskon ja armon kautta. Silloin ihmisen elämässä koittaa uusi aika ja toivo, rakkaus sekä elämä saavat kasvaa sydämessämme. Tässä suhteessa eläminen on vapaaehtoista, ja se tähtää iankaikkiseen elämään Jumalan kanssa.

Ulko-oven raottaminen ei vielä päästä vierasta sisään, vasta oven kokonaan avaaminen päästä vieraan sisään. Vielä vieras ei ole käynyt kaikissa huoneissa, koska kohtelias vieras astuu sinne, minne saa luvan. Olen oppinut tuntemaan Jumalan siinä määrin, etten kutsu Häntä vieraaksi, vaan Isäkseni. En laula enää, että tunnen suurta Jumalaa vain vähän. Tunnen hänet Isänäni ja Hän tuntee minut kokonaan ja haluan avata kaikki ovet sydämessäni Hänelle, että aurinko paistaisi nyt ja aina sisälleni Hänen valoaan. Avaa sydämesi kokonaan Jumalalle.

Löytyy lainaamistani sanoista vielä yksi kristillisen uskon peruskivi: Solus Christus – vain Jeesus yksin. Jeesuksen seuraajaksi minuakin voi kutsua. Ei omien ponnistelun ja hyvien tekojen tähden, ei epäonnistumisieni takia, ei sen takia, mihin kirkkoon kuulun. Yksin Jeesus on minut pelastava ja niin sinutkin, ystäväni.

Eemil Karttunen
Pastori