Viimeisimmät tekstit

Tapio Valkama: Rukous on mahdollisuus
Heikki Komppa: Elämän lähde
Salli Kuhanen: Avuksi huuda
Pekka Saarinen: Helluntaipäivän sanomaa
Paavo Liimatainen: Ilo
Tapio Valkama: Psalmista 103
Tapio Valkama: Mihin ryhmään kuulumme?
Heikki Komppa: Pimeydestä valoon
Tapio Valkama: Menkää ja kertokaa
Paavo Liimatainen: Oikea suunta
Anneli Saarinen: Millainen Jumala on? Voiko Hänen tykönsä tulla?
Tapio Valkama: Jeesus on elämän lähde
Tapio Valkama: Vuodet vierivät
Heikki Komppa: Missä on sinun turvasi?

RUKOUS ON MAHDOLLISUUS

Jumala kuulee meitä ja hän puhuu meille. Rukous on yhteyttä Jumalan kanssa. Yhteys Jumalaan antaa rukoukselle todellisen sisällön. Henkilökohtainen suhde Jumalaan saa vahvistusta rukouksen kautta. On rukous sitten ääneen lausuttua tai hiljaista. Hiljentyminen Jumalan edessä on toisinaan syvintä rukousta.

Rukouksen sisältö voi vaihdella. Rukous voi sisältää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan hänen antamista lahjoista ja rukousvastauksista. Rukouksessa voimme pyytää johdatusta omaan elämäämme. Toisten ihmisten puolesta voimme suunnata Jumalalle esirukouksia. Tässä meillä on suurenmoinen mahdollisuus. Kenen puolesta sinä voisit rukoilla?

Suomi 100 juhlavuotena meidän on hyvä rukoilla kansakuntamme puolesta. Menneinä vuosikymmeninä olemme saaneet kokea Jumalan apua kansamme kohtaloissa. Voimme rukoilla, että kansamme ei hylkäisi kristillistä arvomaailmaa vaan kääntyisi suuremmassa määrin rukoilemaan Jumalalta varjelusta ja siunausta maallemme.

Rukouksemme sisältöön tulee myös kuulua ajatus Jumalan tahdon toteutumisen hyväksymisestä. Isä meidän rukouksen opetuksen mukaisesti, myös meillä on mahdollisuus lausua Jumalalle: Tapahtukoon sinun tahtosi. Parasta elämässämme on, että annamme kaikki valtuudet Jumalalle ja pyydämme hänen ohjaustaan.

Jeesuksen nimessä rukoileminen on raamatun mukaista. Jeesus sanoi: ´Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.´

Luuk. 23:39-43. Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: ´Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!´ Mutta toinen moitti häntä: ´Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.´ Ja hän sanoi: ´Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.´ Jeesus vastasi: ´Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.´

Tapio Valkama

ELÄMÄN LÄHDE

Moni meistä on juonut vettä lähteestä. Lähteen vesi on puhdasta, kirkasta ja raikkaan kylmää. Vesi ei jäädy talvellakaan, koska lähteen pohjasta pulppuaa jatkuvasti uutta vettä. Jos lähdettä alkaa putsailemaan, sinne pääsee epäpuhtautta vesi menee pilalle.

Kun asuimme Lapissa, erämökkimme lähellä oli iso lähde. Lähteen pohjassa oli vaaleaa hiekkaa ja sieltä kumpusi kirkasta vettä. Kun lähdeveteen keitettiin nokipannukahvit, kyllä se maistui hyvälle. Retkellä erämaassa veden saanti on tärkeää. Sielläpäin oli tapana, että vettä ei kannettu mukana retkellä, vaan luotettiin, että löytyy kaltio tai lähde, josta saadaan vettä. Puhtaan veden saanti on todella tärkeää janoiselle matkaajalle.

Meidän ihmisten elämäkin voi tuntua tyhjältä ja tarkoituksettomalta ja janoamme jotain, mikä tyydyttäisi elämän janon. Silloin me saatamme lähteä etsimään siihen janoon vettä vääristä lähteistä.

Raamatussa puhutaan elämän lähteestä. Jeesus oli Jerusalemin juhlilla. Joh. 7:37-38 kertoo: Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi, huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Psalmi 36:10 sanotaan: Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde, sinun valkeudessasi me näemme valkeuden. Tämä kutsu kuuluu meille tämänkin päivän ihmisille.

Lopuksi erään hengellisen laulun säkeistö:

” Oi kulkija janoavainen, käy elämän lähtehelle,

niin vesi tuo raikastavainen suo uudistuksen sinulle.

Tää elämän lähde on Jeesus, niin puhdas ja ehtymätön,

Hän tyydyttää voi sinun sielus, on armosa loppumaton.”

Siunausta sinulle!

Heikki Komppa

AVUKSI HUUDA

Lapsuuteni kodin seinällä oli pieni taulu, jossa luki: ”Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” Luin sitä monta kertaa, mutta en ymmärtänyt. Mietin, kuka tässä puhuu ja kenelle? Nyt tiedän, se on kirjoitettu Raamatussa. Jeesus siinä puhuu Raamatun vuorisaarnassa ihmisille. Tämän voisi sanoa lapsentajuisesti, että rukoilkaa elävää Jumalaa, niin hän vastaa teille.

Olen ollut lähetystyössä Japanissa noin 40 vuotta. Pidin siellä joka torstai englanninkielisiä kokouksia. Sitä kutsuttiin englannin luokaksi. Niissä kävi paljon akateemisesti sivistynyttä väkeä, pääosin miehiä, jotka halusivat harjoitella kielitaitoaan. Kerran kysyin heiltä, että rukoiletteko te? Vastaus tuli yhdestä suusta, että tottakai. Kysyin, että oletteko saaneet vastauksia? Mitä? Vastauksia? Ei sellaista ole ajateltukaan. Minäkin nuorena ajattelin, että kun niitä uskoja on niin monta, niin mistä sen tietää, mikä niistä on oikea.

Profeetta Elia ratkaisi sen asian Karmel-vuorella seuraavasti. Israel oli hyljännyt elävän Jumalan ja kääntynyt palvomaan epäjumalia. Elia kokosi heidät vuorelle ja sovittiin, että se jumala, joka vastaa tulella, on oikea, elävä Jumala. Baalin papit valmistivat uhrinsa ja huusivat kovasti ja kauan – puoli päivää. Ei ääntä, ei vastausta. Sitten Elia valmisti uhrin ja rukoili: ”Vastaa minulle Jumala, että tämä kansa tulisi tietämään, että sinä olet elävä Jumala”. Silloin tuli lankesi taivaasta, kulutti uhrin, poltti puut ja kivet ja nuoli vedenkin ojasta. Silloin kansa lankesi kasvoilleen ja huusi: ”Herra on Jumala”.

Siis elävä Jumala vastaa. Kuolleet epäjumalat eivät kuule, vaikka niillä on korvat. Eivätkä vastaa, vaikka niillä on suu. Siellä Japanissa, kerran eräs rouva sanoi, että hän on 30 vuotta joka aamu vienyt epäjumalalle kuumaa riisiä ja teetä. Kysyin, että onko syönyt? Hän katsoi minua ”alas” ja sanoi: ” No, eihän se niitä poroja syö, mutta tuoksun ja höyryn on syönyt”. Mikä suuri etuoikeus, että olemme syntyneet kristityssä maassa ja meillä on Raamattu omalla kielellä. Hän sanoo: ”Avuksi huuda minua hädän päivänä ja minä tahdon auttaa sinua”. Ps. 50:15

Salli Kuhanen

Lähetystyöntekijä, eläk.

HELLUNTAIPÄIVÄN SANOMAA

”Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Tässä oli katkelma apostolien teoista jossa kuvattiin Hengen vuodattamista helluntaipäivänä. Helluntaipäivä oli seurakunnan syntymisen päivä. Seurakunta, kreikaksi ekklesia, joka tarkoittaa myös uloskutsuttua ja uloshuudettua, syntyi juuri helluntaipäivänä Hengen vuodatuksen seurauksena.

Apostoli Pietari Pyhän Hengen voitelussa piti kuuluisan puheen. Evankeliumi oli Jumalan voimana Pietarin sydämessä ja puheessa. Hän evankeliumin sanomalla uloshuusi ihmisiä taivasten valtakuntaan. Tämän puheen vaikutuksesta, Raamattu kertoo, kuulijat saivat piston sydämeensä. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa. Jokaisen valtasi pelko, ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. (Apt 2:41-43)

Evankeliumi jatkaa voittokulkuaan tänäkin päivänä, missä se julistetaan Pyhän Hengen tuoreessa voimassa ja voitelussa, meidän aikakautemmekin keskellä. Evankeliumin keskeisin sanoma on Golgatan keskimmäinen risti ja ristillenaulittu Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit. Raamatun ilmoituksen mukaan sanoma rististä on pakanoille hullutus ja juutalaisille pahennus. Niille, jotka Jeesuksen ottavat vastaan elämäänsä syntiensä sovittajana, on ristin sanoma voiman, armon ja elämän muuttava sanoma, sillä sanoma rististä on Jumalan voima jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen.

Tähän kirjoituksen loppuun siteeraan edesmenneen Herran palvelijan sanoja. ”Jos teet täyttä totta elämässäsi, vastaanotat Jumalan armon Kristuksessa Jeesuksessa ja koko sydämestäsi lähdet häntä seuraamaan, et voi muualle joutua kun taivaaseen.”

Näillä ajatuksilla toivotan sinulle siunattua ja kirkasta kesää.

Pekka Saarinen, Mäntyharjun helluntaiseurakunnan pastori

ILO

Pääsiäisen tapahtumista kertoessaan evankeliumien kirjoittajat kuvaavat silminnäkijöinä, miten vavisuttavan hämmentävä tapahtuma oli kohdata kuoleman voittanut ylösnoussut Herra. Olihan Jeesus heille etukäteen siitä kertonut, jotenkin vain he eivät sitä tajunneet. Kun tämä sitten tapahtui, muuttui hämmennys pian suureksi iloksi, Herra elää! Näitä silminnäkijöitä oli paljon. Paavali on maininnut ainakin yli 500 miestä, jotka näkivät ylösnousseen Jeesuksen. Eipä ihme, että tieto tapahtumasta levisi pian Jerusalemia kauemmaskin.

Kohta alkoi levitä uutisia suurista ihmeistä, joita tapahtui näiden Jeesuksen seuraajien rukoillessa sairaiden puolesta. Usko Jeesukseen vaikutti samalla tavalla heidän toimensa kautta, kuin oli vaikuttanut heidän Herransa kautta. Nytpä tuli Jeesuksen ristiinnaulitsijoille uusi huoli! Paljon kansaa uskoi ja liittyi opetuslapsiin tultuaan vakuutetuiksi ihmeiden voimalla julistetusta evankeliumista. Silloin alkoi suuri vaino kristittyjä vastaan Jerusalemissa. Monille koitti pakolaisuuden aika. Ne, jotka hajaantuivat eri suuntiin, kertoivat kulkiessaan näistä ihmeellisistä kokemistaan ja näkemistään asioista.

Eräs Filippus-niminen mies meni Samariaan, jota nykyisin sanotaan Länsirannaksi. Siellä hän jatkoi kertomistaan ja myös rukoilemista Jeesuksen nimessä sairaiden puolesta. Kun kansa kuuli häntä ja näki suuret ihmeet, he yksimielisesti uskoivat evankeliumin sanoman. Sen tuloksena kerrotaan siellä syntyneen suuren ilon! Raamattu todistaa, että ”Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”.

Sain vuosia taakse olla mukana ystävyysmatkalla äiti-Venäjälle Volgan varrelle. Hotellissa huonekaverikseni tuli Pentti, joka jotenkin erottui ryhmämme joukossa. Panin merkille hänen valoisan, miellyttävän olemuksensa. Herkässä oleva hymy levisi korviin ja kosteissa silmissä tuikki ilo. Mikä hänen elämänsä tausta mahtoi olla? Aamulla heräsin johonkin ääntelyyn ja kohta huomasin Pentin jo olevan ylhäällä. Tai oikeastaan alhaalla! Hän oli polvillaan vuoteen äärellä kiittäen Herraansa uudesta päivästä. Kuului siunaavan ”niitä mummoja” joiden kanssa hän siellä kotipuolessa tapaa aamuisin rukoilla. Uskomatonta! Tämäkö mies on aikaisemmin ollut väkivaltaisena, vihaisena ja katkerana rikollisena ”kiven sisään” tuomittuna? Sitten vapauduttuaan kuullut entiseltä ryyppykaveriltaan sanoman syntisten ystävästä, Vapahtajasta, joka voi antaa uuden elämän. Tämä sanoma löysi uupuneessa, toivottomassa Pentissä vastaanottajan. Sain olla näkemässä valtavan muutoksen kokeneen miehen. Tämä on ilouutinen!

Paavo Liimatainen

PSALMISTA 103

Raamatussa on useita Daavidin tekemiä lauluja, psalmeja, joissa hän tuo juli elämänsä tilanteita. Hänen näkökulmansa asioihin on esimerkillistä. Vaikka Daavid koki elämässään paljon menestystä ja pettymyksiä, iloja ja suruja sekä vastoinkäymisien lisäksi elämän levollisuutta; olosuhteista riippumatta hän kääntyi sydämessään Jumalan puoleen. Musikaalisena runoilijana hänen kauttansa olemme saaneet Jumalan lahjana sykähdyttäviä psalmeja.

Psalmi 103 on monipuolinen Daavidin psalmi, joka tuo tekijänsä tuntoja julki. Aivan alussa kehotetaan ylistämään Herraa: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.” Tämä on muistuttamista siitä, että ei pitäisi unohtaa, mitä hyvää Jumala on henkilökohtaisesti tehnyt.

Ensimmäisenä tähdennetään kiitosta Jumalan anteeksiantamisesta. Jumalaa vastaan rikkonut saa kokea sydämen puhtautta, koska rikkomukset eivät paina omaatuntoa. ”Hän antaa anteeksi kaikki syntini”, Daavid iloitsee. Runollisin mielin hän jatkaa anteeksisaamisen seuraamuksista. Runoilijasta tuntui, että hänet seppelöidään armolla ja rakkaudella. Näin ollen tältä pohjalta hän iloitsi tulevasta taivasosuudestaan sydämessään iloitessaan saamastaan Jumalan armosta ja rakkaudesta.

Psalmin tekijä ajatteli tasapainoisesti elämästä. Vaikka hän iloitsi tulevasta taivasosuudestaan, hän ei jäänyt toimettomana odottelemaan kuolemaa. Hän koki sisäisesti Jumalan ravitsen hyvyydellään. ”Minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.” Ikääntyvä kuningas Daavid ylisti Jumalaa sisäisen elämän uudistumisesta, vaikka ikääntyminen toi mukanaan omia ongelmia.

”Anteeksiantava ja laupias on Herra, Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.” Raamattuun on kirjoitettu, miten Daavid teki syntiä, mutta kääntyi katumuksessa Jumalan puoleen. Nyt hän pystyi iloitsemaan anteeksiantamuksen tuomasta sisäisestä rauhasta, levosta ja sydämen puhtaudesta. Näyttää siltä, että tämä anteesisaaminen tuo suurimman ilon, mikä myös saa aikaan suurimman Jumalan ylistämisen aiheen: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.”

Esimerkkinä on ollut raamatussa löytyvä psalmi 103, jossa on paljon sisältöä. Vielä siinä tuodaan esille ihmisen elämän rajallisuus, Jumalan armon ja sen vastaanottamisen tärkeys sekä laajemmin Jumalan ylistäminen. Huipentumana on vielä henkilökohtainen kehotus: ”Ylistä Herraa, minun sieluni!”

Tapio Valkama

MIHIN RYHMÄÄN KUULUMME?

Ihmisen luonteenpiirteitä on kautta aikojen määritelty erilaisilla tavoilla. On tehty useita ryhmityksiä, johon me enemmän tai vähemmän kuulumme. Toisaalta voimme käyttää monia muita asteikkoja määritellessämme toisiamme. Yksi määritelmä varsinkin tänä vuonna on se, että olemme suomalaisia. Asumme Suomessa, jonka tilanteesta, ongelmia unohtamatta, voimme tälläkin hetkellä olla Jumalalle kiitollisia.

Mihin viitekehykseen meidät itse kukin määritellään? Miten me itse oman asemamme näemme. Ihmisten suhtautuminen meihin on usein sen mukaista, miten me suhtaudumme heihin. Helposti näemme kielteisen arvostelun johtuvan arvioijan pätemättömyydestä. Toisten heijastama käytös on usein hyvä palaute omasta käyttäytymisestämme. Joidenkin arviointikyky ominaisuuksistaan on hyvin heikko. Omia virheitä ei tahdota millään nähdä tai saati sitten tunnustaa. Hyvä ei ole myöskään aliarvioida itseänsä. Jokaisen on hyvä muistaa olevansa tärkeä ja tätä kautta ymmärtää oman elämänsä arvo.

Yksi tärkeimmistä ihmisten luokitteluista on esitetty Jeesuksen vertauksessa kylväjästä. Tämän vertauksen Jeesus kertoi järvellä olevasta veneestä rannalla olevalle suurelle ihmisjoukolle. Kylväjämies lähti kylvämään. Kylväessään siemenet putosivat erilaisiin maaperiin ja sadot olivat erilaisia. Osa siemenistä putosi tien oheen, kun taas toiset kylvettiin kallioiselle maaperälle. Kylvöä tapahtui myös ohdakkeiden joukkoon, mutta onneksi osa jyvistä putosi myös hyvään maahan.

Kasvutuloksista näistä kustakin maaperästä Jeesus antoi mielenkiintoisen selityksen. Tien oheen pudonneet jyvät joutuivat lintujen syötäväksi. Kallion päällä oleva maaperä antoi pian oraskasvua, koska maata ei ollut syvälti. Aurinko nousi ja sen tuottama helle kuivatti nämä oraat, koska niillä ei ollut juurta. Ohdakkeiden joukossa oraat puolestaan tukehtuivat ohdakkeiden kasvuun. Hyvään maahan pudonneet jyvät antoivat runsaan sadon.

Jeesus opetti vertauksella oikeata suhtautumista Häneen. Samalla meille opetettiin, miten meidän tulee suhtautua sanomaan, jossa Jeesuksesta julistetaan. Raamatun sanoman mukaisesti tämä jaottelee meitä ihmisiä nykyäänkin.

Tien oheen kylvetty kuvaa tilannetta, jossa ihminen ei laisinkaan ymmärrä Jeesus-asioita. Paholainen sieppaa nopeasti sen mitä sydämeen on kylvetty. Kallioisen paikan kylvö kuvaa ihmistä, joka iloiten ottaa vastaan sanoman. Riemuitsee siitä, mutta ei kauaakaan, kun kaikki unohtuu vähäisen vastustuksen tullessa. Tässä sanomalla ei ollut syvempää vaikutusta.

Ohdakkeet tukehduttivat oraat. Samoin Jeesuksen mukaan on asioita, jotka voivat tukehduttaa hengellisen kasvun. Esimerkkeinä hän kuvaa maailman huolet ja rikkauden viettelyksen.

Kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat hengellistä satoa enemmän tai vähemmän. Jeesus haluaisi meidän jokaisen olevan hyvän maaperän kaltaisia eli ottaisimme Hänet elämäämme.

Tapio Valkama

PIMEYDESTÄ VALOON

Nyt elämme vuoden pimeintä aikaa. Jokainen meistä kaipaa valoa. Me laitamme valoja sisälle ja pihoille ja odotamme aikaa, että päivät pitenevät ja valon määrä lisääntyy.

Jeesus tuli valoksi maailmaan ja Hän haluaa valaista meidän sisimpäämme ja elämäämme.

Raamatussa Jeesus puhuu tästä Joh 12:44-48. "Mutta Jeesus huusi sanoen: Joka uskoo minuun, ei usko minuun vaan häneen, joka on minut lähettänyt. Joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt. Minä olen tullut valoksi maailmaan, ettei yksikään, joka uskoo minuun, jäisi pimeyteen. Jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, en minä häntä tuomitse, sillä en minä ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman. Joka halveksii minua, eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä."

Jokainen, joka uskoo Jeesukseen ja Raamatun sanaan, saa omistaa todellisen aarteen elämässään, voiman ja elämäntarkoituksen sekä iankaikkisen elämän taivaassa.

Siunausta elämääsi!

Heikki Komppa

______________________________________________________________________________

MENKÄÄ JA KERTOKAA

Olin lapsena erään kaupungin helluntaiseurakunnan järjestämällä hengellisellä kesäleirillä. Leiri järjestettiin kaupungin omistuksessa olevalla leirintäalueella ja siten ylläpitovastuu oli myös kaupungilla. Leirin aikana muutama kaupungin työntekijä joutui työhönsä liittyen tulemaan pienehköihin korjaustöihin. He tulivat kaupungin huoltoautolla. Saavuttuaan leirialueelle joku leirin vanhimmista ohjaajista meni heidän kanssaan keskustelemaan. Muistan miten tämä mies johdatteli keskustelun melkein välittömästi uskonasioihin. Hän oli löytänyt elämäänsä Jeesuksen henkilökohtaisena pelastajana ja tietenkin innoissaan asiasta. Kertomallaan asiasta hän halusi vaikuttaa nuorten työntekijöiden elämään, että he olisivat myös löytäneet elämäänsä Jumalan Pojan, Jeesuksen, henkilökohtaisesti.

Minua vanhahkon leirinohjaajan innokkuus häiritsi. Mielestäni olisi pitänyt käyttäytyä vähän sivistyneemmin, eikä heti mennä yrittämään vaikuttaa ihmisten uskovaiseksi tulemiseen. Vaikka ohjaaja osasi keskustella lupsakkaasti, niin tuollainen välitön toiminta harmitti. Oma vaikutuksensa oli sillä, että toinen kaupungin työntekijöistä asui samassa kaupunginosassa kuin perheemme asui.

Muutaman viikon päästä tapahtui jotain, mikä teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Eräässä risteyksessä oli tapahtunut auto-onnettomuus. Kaupungin huoltoauto oli kaatunut ja autossa mukana ollut huoltomies oli kuollut onnettomuudessa. Tämä huoltomies oli juuri tuo tuttu huoltomies ja saman kaupunginosan asukas. Enää minua ei hävettänyt ja harmittanut tuon leirinohjaajan innokkuus uskonasioihin liittyvissä asioissa. Olin tyytyväinen, että tuolle nuorelle kaupungin työntekijälle joku oli kertonut Jeesuksesta ennen hänen siirtymistään pois tästä ajasta.

Toivottavasti me, jotka olemme löytäneet Jeesuksen henkilökohtaisena syntien anteeksiantajana, olisimme valmiita pitämään sanomaa Jeesuksesta esillä, jotta mahdollisimman moni elämässään turvautuisi Häneen. "Jeesus sanoi heille: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille." Mark 16:15

Tapio Valkama, Mäntyharjun Helluntaiseurakunta

_________________________________________________________________

OIKEA SUUNTA

"Hei katotko sieltä kartasta millä suunnalla kivirakka tällä Metsävaaralla on! Entä tuulen suunta, onko pysynyt samana?" Olin pulassa. En tiennyt mihin suuntaan tulisi pyrkiä löytääkseni takaisin autolle. Enpä arvannut vaaralle noustessani millaiseen utupilveen joutuisin. Näkyvyyttä vain satasen metriä. Tavallisesti täältä näkyi Kemijoelle asti, eikä suuntimesta ollut huolta. Olinpa huolimaton jättäessäni kartan ja kompassin mökille. Onneksi kännykkäyhteys toimi.

Vaimo kertoi tuulen olevan suunnassaan. Korkealla kivellä seisten päästin kourastani kuivia lehtiä maata kohti. Petäjien latvukset myötäilivät verkkaan samaan suuntaan. Sinne tuonne, vastatuuleen! Joitain satoja metrejä kuljettuani tupsahdan vanhan poroaidan lahonneisiin riukuihin. Näitä aidan jäänteitähän olin alkuun seuraillut! Huojentuneena astelen verkkaan autoa kohti.

Me jokainen olemme matkalaisia elämän polulla. Matkan pituutta emme tiedä. Entä päämäärä? Laulussa kysellään:"Minne, ystävä, ompi matkas määrä? Minne tiesi vie, tiedätkö sä sen? Onko suuntasi oikea vai väärä?"

Sananlaskussa todetaan:"Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta kuolemaan vie." Jeesus sanoo:"Minä olen tie." ja "ei kukaan tule Isän luo muuten, kuin minun kauttani."

Jeesus-tie johtaa iankaikkiseen elämään. Sillä tiellä ei tarvitse eksyä kohti "suurta tuntematonta", vaan seurata Herran viitoittamaa kotitietä Isän taivaaseen. Meille on annettu arvokas lupaus:"On tapahtuva, että jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu."

"Yksin en kulje, en hetkeäkään. Vierelläin aina mä Jeesuksen nään. Suojellen, varjellen, nostaen auttaen kanssain Hän käy kautta maailman tään."

Paavo Liimatainen, Mäntyharjun Helluntaiseurakunta

_________________________________________________________________

         MILLAINEN JUMALA ON? VOIKO HÄNEN TYKÖNSÄ TULLA?

Olen kuullut monen sanovan, että jos Jumala on olemassa, niin Hänen täytyy olla todella julma ja kova, kun Hän antaa viattomien ihmisten kärsiä niin paljon. Oletko sinä samaa mieltäs? Jos olet, niin luulen että et ole avannut raamattuasi pitkään aikaan, jos tuskin lainkaan viime vuosien aikana. Usein ihmiset pitävät päivän selvänä asiana pelkkiä myyttejä. Se, että Jumala olisi julma, on myytti, ei totta.

Jumalan perusolemus on täynnä rakkautta. Mistä sen voi päätellä? Siitäkö, että Hän antoi ihmisille kymmenen käskyä ja valtavan määrän määräyksiä? Kyllä on kamalaa, että ihmisiä kivitettiin syntinsä vuoksi. Niin minustakin. Mutta miksi Jumala sääti niin ankaran lain? Hän teki niin suojellakseen ihmisiä itseltään ja toinen toisiltaan. Hän sääti sellaisen lain, että ihmiset pelkäsivät tehdä pahaa. Jumalan tarkoitus ei ollut saada ihmisiä tekemään syntiä ja sitten tuomita heitä ankarasti, vaan Hänen tarkoituksensa oli luoda yhteiskunta, jossa vallitsisi rauha ja sopusointu. Jos emme pidä Jumalan käskyjä, emme voi vahingoittaa Jumalaa. Me vahingoitamme ainoastaan itseämme ja toinen toistamme.

Miten voi olla varma Jumalan rakkaudesta itseään kohtaan? Miten Jumalan luo voi tulla? Jesajan kirjan 65. luvun jakeet 1-2, antavat mahtavan kuvan rakastavasta Jumalasta, joka sanoo: "Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät ole minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, jota ei ole otettu minun nimiini: "Tässä minä olen, tässä minä olen." Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka ei ole hyvä, oman ajatuksensa mukaan."

Jumalalle ei riitä, että Hän antaisi hyvää vain niille, jotka rakastavat Häntä. Hän ojentaa käsiänsä myös niitä kohti, jotka ovat matkalla tuhoon, ymmärtämät- tään, oman ajatuksensa mukaan. Jumala näkee heidän elämänsä ja huolestuu, koska rakastaa heitä. Hänen rakkautensa on aina toiminnallista rakkautta, se ei ole pelkkiä sanoja. Sen Hän osoitti selvimmin lähettäessään oman poikansa, Jeesuksen, ristille kärsimään meille kuuluvan rangaistuksen. Miksi? Siksi, että Hän halusi ja haluaa meidän olevan kanssaan, ei vain tässä maailmassa, vaan myös taivaassa iankaikkisesti. Jumala on oikeudenmukainen. Hän ei vie ketään väkisin valtakuntaansa. Jumalan luo tullaan vain vapaaehtoisesti ja Hänen ehdoillaan: Jeesuksen kautta. Jeesus itse sanoi, että kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttansa (Joh 14:6). Jumalan valtakuntaan ei myöskään tulla sattumalta, eikä kenenkään´siivellä´. Jumalan tykö tuleminen on ihmisen oman valinnan paikka: hänen on itse valittava, haluaako hän tulla. Mutta sille, joka haluaa, kuuvuvat Jeesuksen sanat: "Sitä, joka tulee minun tyköni, minä en heitä ulos." Tiesitkö, että tänään on pelastuksen päivä, tänään voit tulla Hänen tykönsä?

Anneli Saarinen, Mäntyharjun Helluntaiseurakunta

________________________________________________________________

                            JEESUS ON ELÄMÄN LÄHDE

Raamatussa kerrotaan miten Jeesus matkusti Juudeasta Galileaan. Hän kulki näiden alueiden välissä olleen Samarian läpi. Monet juutalaiset pitivät itseään parempana kuin samarialaiset ja matkoillaan kulkivat Samarian rajoilla, mutta Jeesus kulki Samarian halki. Hän tuli Samarian kaupunkiin nimeltä Sykar. Tämän kaupungin erikoisuus oli niin sanottu Jaakobin kaivo, jonka Jaakob oli lahjoittanut pojalleen Joosefille.

Historiallisen kaivon äärellä Jeesus koki matkansa tuottamaa väsymistä. Hän istahti kaivolle keskipäivällä, jolloin eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä. Vaikka yleensä juutalaiset eivät olleet tekemisessä samarialaisten kanssa, niin silti Jeesus pyysi naiselta juotavaa. Nainen oli tästä erityisen hämmästynyt. Juutalainen pyytää juotavaa samarialaiselta naiselta!

Jeesus keskusteli naisen kanssa edelleen ja johdatteli keskustelua pois Jaakobin kaivon vedestä todelliseen elämää antavaan veteen. Jos nainen olisi tietänyt kuka häneltä pyysi juotavaa, niin hän olisi pyytänyt Jesukselta elämäänsä elävää vettä. Jeesushan julisti, että jos jonkun on jano, niin tulkoon hänen luoksensa ja juokoon! Joka uskoo Jeesukseen, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.

Jeesus halusi Jumalan poikana auttaa samarialaista naista löytämään tärkeintä elämän sisältöä. Keskustelu eteni edelleen ja Jeesus viittasi rakkaudellisesti naisen ihmissuhteisiin, joissa oli korjattavaa. Vielä keskusteltiin todellisesta rukoilemisesta. Jeesus opetti Isän Jumalan haluavan seillaisia rukoilijoita, jotka rukoilevat hengessä ja totuudessa. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.

Lopuksi Jeesus sanoi suoraan, että hän on odotettu Messias. Naisen vesiastia jäi siihen paikkaan. Hän lähti kertomaan muille kaupungin asukkaille miehestä, joka kertoi hänelle kaiken mitän hän on tehnyt. Jeesus ei suinkaan sanonut yksityiskohtaisesti kaikkean mitä nainen oli tehnyt, mutta nainen ymmärsi keskustelukumppaninsa paljastaneen hänen sisäisen elämänsä. Jeesus, Jumalan poika tiesi kaiken hänen koko elämästään.

Naisesta tuli Jeesuksen sanoman eteenpäin viejä. Myös monet muut Sykarin asukkaat tulivat vakuuttuneeksi Jeesuksen jumaluudesta kuullessaan hänen itsensä puhuvan. He eivät uskoneet enää vain naisen sanojen perusteella, vaan he sanoivat nyt tietävänsä, että Jeesus on todella maailman pelastaja.

Nämä samat Jeesuksen sanat kuuluvat myös sinulle ja minulle. Joka janoaa, tulkoon hänen luoksensa ja juokoon, sillä hän antaa elämän vettä lahjaksi.

Tapio Valkama, Mäntyharjun Helluntaiseurakunta


VUODET VIERIVÄT

Iäkäs ystäväni lähestyessään tästä ajasta siirtymistä totesi elämästään, jonka oli elänyt: ”Tässäkö tämä kaikki oli?” Hän oli elämässään kokenut niin myönteisiä asioita kuin vastoinkäymisiä. Minkäänlaista katkeruutta ei elämästä ollut. Hän oli tottunut Jumalan huolenpitoon. Elämänhaluisena hänellä oli halukkuutta elää. Siitä on kuitenkin jonkin aikaa, kun hän poistui keskuudestamme Vapahtajaansa luottaen.

Raamatussa on kirjoitettuna, miten on aika syntyä ja kuolla. Näiden kahden tapahtuman väliin mahtuu yleensä monenlaisia asioita. Vaikka joskus jotain asiaa odottaessa tuntuu ajan kuluvan hitaasti, niin joudumme toteamaan viikkojen, kuukausien ja jopa vuosien kuluvan nopeasti. Raamattu toteaa tästä asiasta: ”Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu.” Psalmin kirjoittaja toteaa ihmisen elämän pituudeksi kämmenen leveyden: lapsuus, nuoruus, keski-ikä ja vanhuus. Meidän on myönnyttävä siihen totuuteen, että eräänä päivänä meidän on kuoltava. Ihmisen pääasialliseksi tarkoitukseksi ilmoitetaan Jumalan löytämisen elämäänsä. Tämä on kaikkein tärkein meidän tämän maanpäällisen elämämme asioista.

Siis Jumalan löytäminen elämäämme ja Häneen luottaminen ovat kallisarvoisinta pääomaa täältä lähtiessä. Onneksi Jumalan löytäminen perustuu pelkästään Jumalan armoon. Jeesus, Jumalan Poika, on tie Jumalan yhteyteen. Muuta mahdollisuutta ei kenelläkään olekaan annettu kuin turvautua Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen, joka ainoastaan voi antaa syntimme anteeksi. Jeesus sanoi, että joka uskoo Häneen, se elää, vaikka olisi kuollut.

Tapio Valkama
Mäntyharjun Helluntaiseurakunta

Alkuun

MISSÄ ON SINUN TURVASI?

Missä on turvamme meistä monet pohtivat. Elämme ajassa, jossa asiat muuttuvat nopeasti. Asiat, joita eilen pidimme täysin varmoina, eivät enää tänään olekaan voimassa. Vielä vähän aikaa sitten puhuttiin, että kylmäsota on maailmassa ohi, mutta nyt soditaan monissa maissa. Myös nälänhätää on monin paikoin, vaikka kaikille piti riittää ruokaa. Sairaudet ja virukset leviävät nopeasti, mikä sekin pelottaa. Myös monet ovat joutuneet irtisanotuiksi työstään. Näitä kauhukuvia riittää.

Mutta onko sitten mitään toivoa? Onko mitään, mikä kestää tässä myllerryksessä? Kyllä on toivoa! Jumala, joka on luonut maan, taivaan ja meidät ihmiset, haluaa olla meidän turvamme. Hän lähetti oman Poikansa Jeesuksen maailmaan ja Hänet naulittiin ristille minun ja sinun syntien tähden. Kun me pyydämme Jeesusta tulemaan sydämeemme, Hän antaa rauhan maailman myllerrysten keskellä ja vie Taivaan kotiin, kun meidän on aika täältä lähteä. Jeesus sanoi:” Rauhan minä jätän teille, minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö.” (Joh 14:27) Turvallista matkaa sinulle ystävä eteenpäin.

Siunaavin terveisin,
Heikki Komppa
Mäntyharjun Helluntaiseurakunta

Alkuun