Viimeisimmät tekstit

 
 

 
Esa Vihavainen: Vaikeasta ajasta huolimatta
Eemil Karttunen: Mikä on varmaa
Tapio Valkama: Leiriltä arvokasta pääomaa elämän matkalle
Anna-Liisa Mikkonen: Vatvomisen maisteri
Rauno Mikkonen: Totuus uhrina
Eemil Karttunen: Haastan meidät rukoilemaan ja toimimaan rauhan puolesta
Tapio Valkama: Rauhaa epävarmuuden keskellä
Eemil Karttunen: Jeesuksen sanoissa on elämä
Anna-Liisa Mikkonen: Oman haavoittuvuuden kohtaaminen
Rauno Mikkonen: Uskotko todella, että Jeesus omuutti veden viiniksi?
Tapio Valkama: Ilosanomaa
Eemil Karttunen: Maailmassa myrskyää
Eemil Karttunen: Miten suhtautua muutokseen korona-aikana?
Heikki Komppa: Epätavallinen mies
Esa Vihavainen: Kuri
Esa Vihavainen: Rauha ja ilo käsi kädessä

VAIKEASTA AJASTA HUOLIMATTA

Ahdistavat olosuhteet tässä ajassa ovat osa elämäämme. Työttömyys, inflaatio, Ukrainan sota, korkeat hinnat tuovat ahdinkoa monen elämään. Näyttää siltä, että kaikki se mihin suomalaiset ovat tähän asti turvanneet, murskataan. Elämme ajassa, jossa elämänarvot ja -perustat on punnittava uudelleen. Vuosia sitten ruotsalainen Dagens Nyheter – lehti kirjoitti, että Suomessa ei mene ylöspäin muut kuin itsemurhatilastot. Jokin suomalainen tutkimus paljasti, että 15–35-vuotiaiden suomalaisten miesten kuolinsyynä oli joka kolmannella itsemurha. Niin sanottu kristitty Suomi voi pahoin.

Filippin vankilassa oli myös mies, joka aikoi riistää hengen itseltään, mutta hänelle tuli Jumalan miehen suusta sanat:” Älä tee itsellesi mitään pahaa…!” Nämä Paavalin sanat kuuluvat myös meille tämän päivän laman kourissa taisteleville suomalaisille.

Matteuksen evankeliumissa luvussa 14:14–22 osoitetaan, että Jeesus on olosuhteittemme yläpuolella oleva Mestari. Opetuslapset olivat tosi tukalassa tilanteessa myrskyn keskellä. Olivat taistelleet siellä jo kenties yhdeksän tuntia. He olivat lähteneet hyvän sään vallitessa, kunnes äkkinäinen myrsky oli pyyhältänyt järven yli. Mutta silloin Mestari saapui ja Mestarihan tarkoittaa, että Jeesus hallitsee olosuhteemme. Filippiläiskirje 3:21 sanoo, että Kristuksella on kaikki voima, jolla Hän voi tehdä kaikki alamaiseksi itselleen. Kristus ei ole olosuhteitten vallassa, vaan ne ovat Hänen hallinnassaan. Kristus tuli tuulen ja aaltojen läpi ja opetuslapset joutuivat toteamaan: ”Totisesti sinä olet Jumalan Poika eikä mikään, ei edes tuuli ja aallot rajoita Sinun voimaasi.” Opetuslapset tunnustivat:” Sinä kuulut korkeammalle tasolle kuin ihminen. Sinä olet jumalallinen ja kaikkien olojen yläpuolella.”

Kristus vastaa ahdistaviin olosuhteisiimme. Hänen voimansa ulottuu yli kaiken, mikä koskettaa elämääsi. Siksi älä heitä pois luottamustasi Häneen ja tähän tosiasiaan.

Katso nyt eteenpäin järkkymättömässä uskossa. Hän on Herra Mestari. Saatat menettää omaisuuttasi, ystäviäsi ja muuta sinulle rakasta, mutta turvautumalla Jeesuksen käteen pelastat itsesi ja säilyt eheänä ihmisenä vaikeuksienkin läpi. Jeesus tietää kestokykysi rajat.

Pidä tämä mielessäsi, kun olosi tuntuvat ahdistavilta ja toivottomilta.

Esa Vihavainen

MIKÄ ON VARMAA

Epävakaat vuodet herättävät monet kysymään. Mikä on varmaa? Ehkä monet ovat ajatelleet, ettei mikään tulisi muuttumaan. Historian tutkiminen on minulle mielekästä puuhaa ja historia todistaa muutosten olevan välttämättömiä. Ne eivät ole aina miellyttäviä muutoksia. Tämä voi tuntua pelottavalta ja ahdistavalta. Kuka olisi vuonna 2019 voinut kirjoittaa tulevien vuosien haasteet etukäteen.

Jostain syystä aikuisiän kynnyksellä pelkäsin tulevaisuutta paljonkin. Ajattelin, ettei tulevaisuudella ole minulle mitään annettavaa ja tulevaisuuden rakentaminen tuntui turhaltakin. Kun katson 17 vuotta vanhoihin ajatuksiini, niin toivoisin jonkun sanoneeni minulle: Luota Jeesukseen Kristukseen. Hänellä on sinulle tulevaisuus.

Tuleva talvi tuo uusia uhkakuvia. Energian hintakehitys ja surullisina jatkuvat uutiset Ukrainasta luovat uuden pohjan tulevaisuuden pelolle. Olen miettinyt niitä, jotka tulevat kamppailemaan arjessa pärjäämisen kanssa. Mitä yksi ihminen voisi tehdä ja miten auttaa apua tarvitsevia? Oman voimattomuuden ja ihmisyyden äärellä mieli hiljenee ja kohdistaa katseen kohti taivasta. Kuinka monen, itseni lisäksi, olen kuullut löytäneen vastauksen Jeesuksessa Kristuksessa.

Tarvitsemme tueksemme jotain varmaa epävarmoina aikoina. Vaikka kaikki muuttuisi ympäriltämme, niin Jumala ei muutu. Hänen Sanansa totuus pysyy lujana ja varmana. Meitä heikkoja ja epäileviäkin Hän haluaa vahvistaa ja ravita Sanallaan loppuun asti.

Kaikille ahdistuneille, pettyneille, katkeroituneille ja totuutta etsiville määräisin lääkkeeksi turvaamisen Jumalaan. Avaamaan Raamatun evankeliumit, etsimään seurakunnan yhteyden ja ennen kaikkea aloittamaan päivittäisen suhteen Jeesukseen Kristukseen.

Juudaksen kirje alkaa seuraavasti: Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli, tervehtii kutsuttuja, joita Isä Jumala rakastaa ja varjelee Jeesusta Kristusta varten. Tulkoon laupeus, rauha ja rakkaus yhä runsaampana osaksenne.

Nämä sanan lupaukset eivät ole sidottuja elämäntilanteisiimme. Saamme kokea syvää rauhaa, rakastaa ja olla Isän rakastamia.

Eemil Karttunen

LEIRILTÄ ARVOKASTA PÄÄOMAA ELÄMÄN MATKALLE

(Kirjoitus leiriviikolla; 14.7.2022)

Mäntyharjun helluntaiseurakunnassa on tällä viikolla lasten kesäleiri Hietasen leirikeskuksessamme Säiniöjärven rannalla. Olen itsekin tällä viikolla lomalla ja pääsen mukaan leirille. Leirillä puuhataan kaikkea kivaa: pelataan, leikitään, uidaan ja tietenkin syödään monta kertaa päivässä hyvää ruokaa. Jokaisen leiripäivän aloitamme lipunnostolla ja leiriläiset laulavat innolla Lasse Heikkilän lippulaulusta:

 

Nouse salkoon lippu valkoinen. 

Piirrä pilviin risti sininen. 

Se on kallein aarre isänmaamme, 

merkki Kuninkaamme, liitto ikuinen. 

Nouse salkoon toivo sydänten, 

nouse salkoon risti Jeesuksen.

  

Jo lapsena leirit kuuluivat kesäni ohjelmaan ja ne olivat kesäni kohokohtia. Näiltä seurakunnan leireiltä on paljon upeita muistoja!. Muistan vieläkin leireillä olleet iltanuotiot, joissa mielenkiintoisella tavalla kerrottiin Raamatun kertomuksia. Lipunlaskun yhteydessä avattiin hutiluslaatikko ja pidettiin leikkimielisiä leirikäräjiä. Nyt haluan olla mukana yhtenä henkilökunnasta tarjoamassa leirille tuleville lapsille näitä hienoja kokemuksia. 

Nokian helluntaiseurakunnan kesäleirillä tein 12-vuotiaana päätöksen: haluan, että Jeesus on minun elämässäni ensimmäisellä sijalla. Avasin siis sydämeni oven Jeesukselle, tulin uskoon. Tuo päätös on kantanut tähän päivään asti eikä sitä ole tarvinnut katua. Olen halunnut rakentaa elämäni kristilliselle arvopohjalle.

 

“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”  (Joh 14:27). 

“Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh 10:10). 

“Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt 28:20)  

Nämä edellä mainitut Raamatun kohdat ja lukuisat muut Raamatun ilmoitukset olen saanut elää todeksi elämässäni vuosien varrella. Voin yhtyä sydämestäni ylistyslaulun sanoihin:  

Jeesus sinussa on mun voimani 

Olet mun kallein aarteeni 

Olet mun kaikkeni 

Etsin kuin jalokiveä  

Löysin ja en voi luopua 

Olet mun kaikkeni 

 

Toivotan jokaiselle hyvää ja Jumalan siunaamaa kesää! 

Tapio Valkama

VATVOMISEN MAISTERI

Olimme ystävien luona viettämässä viikonloppua ja siellä tuli puheeksi, että minulla on kirjoitusvuoro paikallislehden Sanan-kolumniin. Aiemmin keskustelun tuoksinassa olin nimittänyt itseäni ”vatvomisen maisteriksi”. Siitäpä eräs ystävistä riemastui ja sanoi, että kirjoitukseni otsikko pitää ehdottomasti olla ”vatvomisen maisteri”, koska hyvä otsikko herättää ensimmäisenä lukijan kiinnostuksen.

Näin koulujen päättymisen aikoihin on tullut mieleeni, tai otsikkoa mukaillen vatvonut, kokemuksia koulu- ja opiskeluajoista. Muistan kuinka jo ekaluokkalaisena pääsin opettajan ja ystäväni kanssa rakentamaan oppilastöiden näyttelyä luokassamme. Se oli arvokas tehtävä ja vastuu pienelle tytölle. Muutamaa vuotta myöhemmin oppikoulussa luokassamme äänestettiin hymytyttö tai -poika patsaasta. Uskallankohan edes tunnustaa, että voitin äänestyksen yhdellä äänellä. Opettaja olisi kuulema ratkaissut äänestyksen minun edukseni, jos äänestys olisi mennyt tasan. Muistan kuinka hyvältä tuntui kuulla opettajan tukevan minun valintaani. Myöhemmin jo lukioaikoina kuvaamataidonopettaja kysyi minun arviotani jostain teoksesta, jota hän meille esitteli, koska minulla oli kuulemma hieno tapa nähdä asioita vähän erilaisesta vinkkelistä. Se ei ollut siihen aikaan mitenkään hyvä piirre noin yleisesti ottaen varsinkaan nuorilla naisilla. Oli turvallisempaa yrittää mahtua yhteen ja samaan muottiin kaikkien kanssa. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja yksilöllisyydelle on enemmän tilaa.

Kiitollisena muistelen näitä minua rohkaisseita opettajia, jotka omalla pienellä eleellään tai sanoillaan ovat saaneet minut uskomaan itseeni. Kunpa meillä kaikilla olisi muistoissamme ja elämässämme näitä ihmisiä, jotka ovat rohkaisseet meitä löytämään oman tiemme. Kehoitankin sinua lukijani vatvomaan muistiasi ja menneisyyttäsi sen verran, että löydät sieltä jonkun positiivisen muiston tai rohkaisevat sanat, jotka sinulle on sanottu.

Psalmin kirjoittaja on hienosti kuvannut Jumalan luomistyötä ihmisen kohdalla Ps 139:13-16.2. ”Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin. Minun luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa valmistettiin, kun minut kudottiin taidokkaasti maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut”.

Näiden Psalmin sanojen rohkaisemana haluan sanoa sinulle: Jokainen meistä on luotu ainutlaatuiseksi ja jokainen meistä ansaitsee olla oman elämänsä kympin tyttö tai poika!

Anna-Liisa Mikkonen

TOTUUS UHRINA

Joku on sanonut, että totuus on sodan ensimmäinen uhri.

Muunneltu totuus taitaa olla yleisin totuuden  muoto. Meillä ihmisillä on taipumus taivuttaa totuutta omien mieltymystemme ja tarkoitusperiemme mukaan. Ja ottaa tekemistemme tueksi hyvinkin heppoisia lähteitä ja oletuksia. Joskus totuutta vääristellään röyhkeästikin.

Muutama viikko sitten Moskovassa Luzhnikin stadionilla järjestettiin mahtava yleisötapahtuma. Stadionille mahtuu 80.000 henkeä. Tilaisuutta mainostettiin konserttina, jossa myös naapurimaamme presidentti puhui. Putin käytti isänmaallista henkeä nostattavan puheen, jolla hän sai yleisönsä innostumaan. Mielenkiintoista oli hänen retoriikkansa, jolla hän haki tukea Itä-Ukrainan ”erityisoperaatiolleen”. Hän siteerasi puheessaan Raamatun sanoja seuraavasti:” Ei ole suurempaa rakkautta, kuin se että antaa henkensä ystäviensä edestä”. Aplodeista innostuneena hän vielä toisti lauseen uudelleen. Hänelle on tainnut tulla melkoisena yllätyksenä ukrainalaisten haluttomuus vastaanottaa venäläistä versiota rakkauden osoittamisesta. 

 

Näin pääsiäisen jälkeen on hyvä muistuttaa Vapahtajamme Jeesuksen sanoista: ” Minä olen tie, totuus ja elämä”. Hän osoitti  elämällään, opetuksillaan ja teoillaan olevansa se joka väitti olevansa. Vaikka se johti hänet kärsimään hirvittävän ristinkuoleman jokaisen ihmisen - minun ja sinun - syntien tähden. 

Jeesus muistuttaa meitä hyvän ja pahan sovittamattomasta ristiriidasta maailmassa sanoen ”Varas on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä ole tullut, että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.” Jumala osoitti rakkautensa antamalla ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hän saisi ikuisen elämän (Joh.3:16).

 

Kuinka toisenlaiselta kuulostaakaan järkyttävien sotauutisten keskellä kehoitus: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, kaikella voimallasi ja kaikella ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” 

Raamatun mukaan jokainen hädässä oleva ihminen on lähimmäisemme kansallisuudesta, uskonnosta, sosiaalisesta taustasta riippumatta. Rukoillaan pikaista rauhaa Ukrainaan ja autetaan käytännön teoin sodasta kärsiviä.

Rauno Mikkonen

HAASTAN MEIDÄT RUKOILEMAAN JA TOIMIMAAN RAUHAN PUOLESTA

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi, vaikka vuoret vaipuisivat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.

Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvanamme. Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja, hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla.

Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän tuhoaa kilvet tulessa. Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa. Herra Sebaot on kanssamme.

Kuinka Psalmi 46 kuohuu mieleni ylitse, se loistaa Jumalan kaikkivaltiutta ja hänen tahtoansa tuoda rauha ihmisten keskelle. Tässä tapauksessa ihmisen keskelle, sillä Hänen läsnäolossansa on rauha. Kun maailma on toipumassa koronan tuomista varjoista, on uusi varjo tummentanut ihmisten mieliä. Sodan tai kulkutautien edessä ihminen joutuu tunnustamaan usein voimattomuutensa, mutta Jumala ei järky.

Taivaallisen Isän rauha on siunaava kaikkia Häntä avuksi huutavia. Sairaan, nälkäisen, syntisen ja pelokkaan ihmisen ääni kuuluu Taivaan Isän sydämellä. Jumalan tahto onkin vastata näihin ääniin ja usein se vastaus tulee Hänen seurakuntansa kautta.

Rukous konkretisoituu rukousvastauksena ja joskus me voimme olla rukousvastauksena. Siksi meidän tuleekin rukoilla rauhan puolesta, mutta myös sen puolesta, että osaisimme auttaa apua tarvitsevia.

On niin paljon helpompi sulkea omat korvat hädän huudoilta ja keskittyä omaan elämään. Mäntyharjullakin meitä kutsutaan etsimään lähimmäisen parasta. Me voimme vaikuttaa oman sydämen asenteeseen ja rukoilla Taivaan Isän sydämen vaikutusta meissä. Evankeliumin vaikuttaessa saamme uskon kautta pelastuksen ja Pyhän Hengen sisimpään muistuttamaan, ettemme sulkisi korviamme hädän ääniltä.

Haastan meidät rukoilemaan ja toimimaan rauhan puolesta.

Eemil Karttunen

RAUHAA EPÄVARMUUDEN KESKELLÄ

Ensi maanantaina juhlimme Suomen itsenäisyyden 104-vuotisjuhlaa. Itsenäisyyspäivänä kunnioitamme historiaamme, mutta samalla katsomme myös tulevaisuuteen. Me olemme kansana saaneet elää rauhassa jo pitkään. Olemme eläneet useat vuosikymmenet melko vakaissa olosuhteissa. Tästä voimme iloita ja syvä kiitollisuus täyttää mielemme.

Maailma on muuttunut nopeasti ja tulevaisuuteen liittyy monia epävarmuustekijöitä. Monet kysyvät, mihin tämä maailma on menossa. Yhä useampi kokee epävarmuutta ja turvattomuutta. Maailmanlaajuinen koronapandemia, ilmastomuutokset ja sen vaikutukset, maailmanpoliittiset tilanteet ja terrorismin uhka aiheuttavat huolta ihmisten mielissä. Onko rauhamme uhattuna? Voinko omassa henkilökohtaisessa elämässäni kokea sisäistä rauhaa kaiken tämän keskellä?

Elämme parhaillaan adventin aikaa, joka muistuttaa meitä Rauhan Ruhtinaasta. Enkelit sanoivat paimenille ensimmäisenä jouluyönä:”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Profeetta Jesaja ennusti tästä jo 700-luvulla ennen Vapahtajamme syntymää: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.”

Jeesukselle ei ollut tilaa majatalossa. Tämä lause on ollut eräänlainen ennustus Jeesuksen myöhemmistäkin elämänvaiheista. On paljon niitä, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana, mutta on paljon myös niitä, joiden elämässä ei ole tilaa Jeesukselle. Vielä tänäänkin kuuluvat Jeesuksen sanat:”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Jospa rukouksemme olisikin tutun adventtivirren sanat:”Käy, Herra Jeesus, luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä, Jeesus, armolla ja asu aina minussa.”

Toivotan sinulle siunattua joulunodotusta!

Tapio Valkama

JEESUKSEN SANOISSA ON ELÄMÄ

Evankeliumeja lukiessa löytää usein Jeesuksen puheiden kuulijoiden joukosta syvästi loukkaantuneita ihmisiä, jotka vetäytyivät Jeesusta kuuntelemasta. Saattoivat he loukkaantua niinkin pahasti, että halusivat murhata Jeesuksen. Miksi Jeesuksen puheet sitten niin loukkasivat? Osoittihan Jeesus rakkautta sanoin ja teon enemmän, kuin kukaan toinen. Jeesus paransi sairaita ja antoi synnit anteeksi. Kohtasi ihmisiä, joita muut hyljeksivät. Kertoi myös hänet uhrattavan, että meillä olisi elämä. Evankeliumeja lukiessa viha Jeesusta kohtaan ei ole sydämessäni syttynyt, vaan päinvastoin. Tuota Jeesusta minä tahdon seurata ja kunnioittaa kaikkea hänen sanomaansa.

Jeesus pysyi totuudessa ja ei taipunut puheissaan tai kirjoitusten tulkinnassaan. Miten hän olisi voinut perääntyä, koska hän on maanpäälle tullut Jumala. Jumala olisi perääntynyt totuudesta ja myöntynyt ihmisen mukailemaan totuuteen. Se ei olisi onnistunut millään tavalla. Kyllä Jeesus luopui paljostakin, sillä hän tyhjensi itsensä siitä asemasta, joka hänellä oli taivaassa ja otti ihmisen muodon. Kärsi ristillä kuoleman ja salli hänet häväistävän. Kyllä Jeesus luopui kaikesta mistä pystyi meidän tähtemme!

Meillä on joskus vaikeuksia pysyä totuudessa, syitä tähän on varmasti monia. Meillä on vaikeuksia puhua rakastaen. Elämme kulttuurissa, jossa on helppo sanoa ja puhua mielipiteitä. Tämä on minusta hienoa, mutta miten voisimme säilyttää tähän kulttuuriin toistemme kunnioituksen. Hyvä keskustelu alkaa minusta toisen kuuntelemisesta ja toisen kunnioittamisesta. Nämä kaksi, kun yhdistyy voi syntyä rikas ja rakentava keskustelu.

Jeesusta kuunteli suuret kansan joukot ja osa kuulijoista poistui Jeesuksen seurasta loukkaantuneena ja hämmentyneenä. Puheen kohdistuessa henkilökohtaiseksi voimme paeta ja sulkea korvamme, kieltää näin kuulemamme. Jeesuksen seuraan jäi kuitenkin hänen seuraajansa ja näille Jeesus selitti vertauksetkin. Kukaan Jeesuksen lähellä kulkijoista ei jäänyt ilman rakkautta, armoa ja totuutta. Takaisin kysymykseeni. Miksi he sitten loukkaantuivat? Jeesus haastoi aikansa juutalaisten maailmankuvan. Meidän ei ole syytä paeta Jeesuksen sanoja, sillä niissä on elämä.

Eemil Karttunen

OMAN HAAVOITTUVUUDEN KOHTAAMINEN

Viime vuonna kirjoitin tähän samaan aikaan kolumnia Pitäjänuutisiin. Lehden ilmestyessä huomasin kauhukseni, ettei kolumni ollutkaan se mitä piti! Aikani ihmeteltyäni tajusin, että olin lähettänyt vahingossa väärän liitteen! Vahinko oli jo tapahtunut eikä sille enää voinut tehdä mitään. Pari yötä nukuttuani pääsin asian yli ja löysin koko episodista jopa jotain myönteistäkin. Siitä tässä nyt kirjoitan muutaman ajatuksen.

Minulle on ollut aina tosi vaikeaa ilmaista itseäni kirjoittamalla. Kirjoittaa lehteen omalla nimellä ja vielä kuvalla varustettuna oli mahdoton ajatus. Tulla näkyväksi ajatuksistaan ja mielipiteistään oli pelottavaa. Joten voitte kuvitella miten kauhistuttavaa oli huomata mokanneensa juuri itselleni todella vaikeassa paikassa. Hyvä puoli mokassa oli, että kuva oli kadonnnut matkalla toimitukseen jonnekin bittiavaruuteen. 

Oman haavoittuvuuden kohtaaminen ja näkyväksi tuleminen sen kanssa on haastavaa itsetunnolle. Miten minä kehtaan enää näyttäytyä ihmisten ilmoilla tehtyäni näin suuren mokan! Omien rajojen tunnistaminen ja löytäminen on tärkeää, mutta on myös erittäin kasvattavaa ja kehittävää opetella ylittämään omia rajojaan ja sen kautta löytää itsestään uusia ulottuvuuksia. Kaikkihan me tykkäämme tehdä asioita, joissa olemme hyviä ja tiedämme onnistuvamme. Kuitenkin epämukavuus on joskus paras opettaja. Haavoittuvuuden paljastaminen maksaa, sillä on hinta, mutta se on sen arvoista.

Koko episodi sai minut ajattelemaan kuinka Jumala rakastaa meitä ehdoitta. Usein me ajattelemme ja koemme tulevamme hyväksytyiksi, ja olevamme hyväksyttyjä, tekemistemme kautta. Me emme ole rakastettuja vain jos onnistumme tekemisissämme, emmekä ole vähemmän rakastettuja, jos epäonnistumme. Jumala ei rakasta meitä yhtään enempää tai vähempää.

Tämä on hyvä lähtökohta opetella ulos mukavuusvyöhykkeeltämme tai -alueelta. Meissä on enemmän potentiaalia kuin itse uskommekaan tai tajuamme. Tätä potentiaalia Jumala voi käyttää, jos uskallamme tulla haavoittuviksi sekä nykyisissä taidoissamme että kasvun mahdollisuuksissa.

Raamattu on täynnä esimerkkejä henkilöistä, joiden suurimmat voitot tapahtuivat heidän mukavuusalueidensa ulkopuolella (esim. Mooses). Resilienssi, sietokyky, kestäväisyys kasvaa epäonnistumisten kautta. Pienet epäonnistumiset ja pettymykset kasvattavat meitä kestämään ja sietämään suurempia epäonnistumisia ja pettymyksiä.

Tähän Jumalan ehdottomaan rakkauteen ja hyväksymiseen luottaen pääsin yli mokan aiheuttamasta kolhusta ja häpeästä ja uskaltauduin uudelleen kirjoittamaan kolumnia lehteen, kuvan kanssa. 

 

Anna-Liisa Mikkonen 

USKOTKO TODELLA, ETTÄ JEESUS MUUTTI VEDEN VIINIKSI ?

Tämän ihmettelevän kysymyksen esitti työkaveri Jeesuksen seuraajaksi ryhtyneelle ystävälleen. Ennen kuin vastaus selviää on paikallaan todeta, että kyse ei suinkaan ole Raamatun ainoasta ihmeestä. Itse asiassa Kirjan punainen lanka on lukemattomien ihmeiden sarja. Vanhemmalla polvella on jonkilainen käsitys kristillisen uskon perusasioista ja väittämistä, jos ei muuten niin ainakin koulun uskontotunneilta. Nuoremmille kristillisten juhlien taustatapahtumat ovat usein jo sumuverhon peitossa ja saaneet uusia merkityksiä ja symboleja.
 
Pääsiäisen sanoman Jeesus itse kiteytti seuraavasti ylösnousemuksensa jälkeen: ”Kristuksen piti kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille...”(Luukas 24:46-47) Uuden Testamentin mukaan haudasta nousseen Jeesuksen näki elävänä yli 500 silminnäkijää.

Helatorstai eli Jeesuksen taivaaseen nousemisen juhla osui viime viikolle. Jeesus valmensi  pääsiäisen jälkeen 40 päivän ajan seuraajiaan jatkamaan alkamaansa työtä, jota varten oli maan päälle tullut. Herra asetti oppilaansa ylösnousemuksensa todistajiksi ja lupasi lähettää pian Pyhän Henkensä voimaksi viestin levittämiseen. ”Kun Herra Jeesus oli puhunut opetuslapsille, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle ”(Markus 16:19). Taivaaseen nousemisen silminnäkijöinä oli ainakin 12 opetuslasta.

Helluntaita vietämme tulevana sunnuntaina 10 päivää helatorstain jälkeen. Jeesus oli luvannut: ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa, että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apostolien tekojen 2. luvun mukaan ensimmäisenä helluntaina sai alkunsa kristillinen seurakunta kun 120 uskovaa oli koolla ja ” he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.”
Silminnäkijöinä oli tällä kertaa Jerusalemiin juhlille tulleita juutalaisia eri puolilta silloista maailmaa. He tunnistivat ainakin 15 eri kieltä, joita opetuslapset puhuivat. Merkillisiä tapahtumia, joiden seurauksena Jeesuksen seuraajien joukko on levinnyt kaikkiin maailman maihin sadoin miljoonin.
Raamattu väittää, että Jeesus on Jumalan Poika, joka ei ainoastaan noussut kuolleista. Jeesus lupasi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut”. Jeesus elää näkymättömänä mutta läsnäolevana ihmeiden tekijänä keskellämme.

Ystävän vastaus otsikon kysymykseen kuului: Sen ihmeen ainakin uskon, että Jeesus muutti meidän kodissa oluen huonekaluiksi.
Lukemattomat ihmiset, pienet ja suuret syntiset, itseni mukaan lukien ovat kokeneet valtavan muutoksen sisäisen uudestisyntymisen kautta, saaneet syntinsä anteeksi, rauhan Jumalan ja ihmisten kanssa ja vielä lupauksen ikuisesta elämästä Jumalan, Luojamme taivaassa.
Mitä jos ” Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” voisi tarkoittaa jotain konkreettista sinunkin elämässäsi.

Rauno Mikkonen

ILOSANOMAA

Pääsiäinen, yksi kristittyjen suurista juhlista, oli huhtikuun alussa. Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja sitä on vietetty 100-luvulta lähtien. Tosin pääsiäisen vietosta kerrotaan Vanhassa testamentissakin, mutta siellä juutalaiset viettivät pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi.
Pääsiäisen sanoma ylösnousseesta Kristuksesta pysäyttää. Raamatun kaikki neljä evankeliumia kertovat tästä ihmiskunnan historian suurimmasta tapahtumasta.


Kiirastorstai-iltana Jeesus ja opetuslapset kokoontuivat viettämään viimeistä yhteistä ateriaa. Samalla Jeesus asetti ehtoollisen. Tämän jälkeen Jeesus vetäytyi Getsemanen puutarhaan rukoilemaan. Hän tiesi, mikä häntä odotti, mutta hän halusi tehdä lähettäjänsä, Taivaallisen Isän tahdon. Jumalan Poika antoi itsensä alttiiksi tähän tehtävään meidän tähtemme. Kukaan ei olisi pystynyt pakottamaan siihen, jos Hän olisi halunnut toisin. Maaherra Pilatuksellekin Jeesus sanoi, että Pilatuksella ei olisi häneen mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu ylhäältä.


Pitkäperjantaina Jeesus ristiinnaulittiin Golgatalla. Hän, joka oli tehnyt ihmisille vain hyviä asioita jumalallisessa rakkaudessaan, surmattiin. Samaan aikaan Jeesuksen kanssa naulittiin ristille kaksi rikollista. Toinen pahantekijöistä herjasi Jeesusta, mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä  pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."


Pääsiäisenä juhlitaan Jeesuksen ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta. Haudalle asetetut vartijat eivät pystyneet estämään tätä maailman tärkeintä tapahtumaa. Vartijat yrittivät yhdessä hallitsijoiden kanssa keksiä valheellista tarinaa asioiden selittämiseksi, mutta totuuden he kuitenkin tiesivät. Kristus on ylösnoussut!
Pääsiäisen sanoma on ilosanoma. Jumalan Poika, Jeesus, elää tälläkin hetkellä. Jeesus sovitti ristillä meidän rikkomuksemme. Uskomalla Häneen henkilökohtaisena Vapahtajana ihminen saa syntinsä anteeksi ja kerran ikuisen elämän taivaassa.

 

Tapio Valkama

MAAILMASSA MYRSKYÄÄ

Maailmassa myrskyää tällä hetkellä. Ei ensimmäistä kertaa, ei viimeistä kertaa. Tuskin kenenkään elämä on ollut ennen korona aikaakaan täysin myrskytöntä.
Opetuslapset seurasivat Jeesusta. Kerran Jeesus astui veneeseen, silloin suuri myrsky nousi. Jeesus itse nukkui myrskyssä, mutta opetuslapset pelkäsivät kuollakseen ja herättivät Jeesuksen, jolta he nuhdellen kysyivät. ”Opettaja, etkö näe, että hukumme?”. Raamatun lukija huomaa, että Jeesus johdatti opetuslapset myrskyyn ja että Jeesus todella välitti ihmisistä. Myrsky tuli todistamaan opetuslapsille Jumalan voiman suuruuden yli kaikkien olosuhteiden. Jeesus vaientaa myrskyn ja opetuslasten luottamus Jumalaan kasvaa. Osa heistä oli kokeneita kalastajia ja he tiesivät sen myrskyn olevan hengenvaarallinen ja heidän olevan avuttomia omien taitojen kanssa. Jumalan kanssa emme ole koskaan avuttomia. Jumala voi!
Jeesus lupasi hänen seuraajilleen rauhan. Rauhan, jota kukaan ei voi ottaa pois. Rauhan, joka estäisi vaipumasta epätoivoon. Tämän rauhan Jeesus tahtoo antaa sinunkin sisimpääsi.

Raamatun tärkein sanoma on evankeliumi. Ilosanoma Jeesuksesta syntiemme sovittajana on tarkoitettu meille kaikille. Jeesus sanoikin opetuslapsilleen:
(Mark 16:15-16.) ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva, Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”.
Raamattu todistaa meidän kaikkien tehneen pahoja tekoja ja tarvitsevamme Jumalaa pelastuaksemme. (Room 3:23.) ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Onneksi Jumala tarjoaa pelastusta armossaan. (Room 10:10.) ”Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen”. Pelastus ei perustu ihmisen omiin tekoihin, vaan Jumalan armoon.

Pietarin julistaessa ilosanomaa Jerusalemissa helluntaipäivänä kuulijat kysyivätkin suoraan: (Apt 2:37.) ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?”. (Apt 2:38) Pietari vastasi heille: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen”.
Kysyin itseltäni mitä Jeesus kirjoittaisi tänään meille? Rohkenen väittää, että Jeesus kirjoittaisi evankeliumin.
Eemil Karttunen

MITEN SUHTAUTUA MUUTOKSEEN KORONA-AIKANA?

Jokainen meistä on joutunut käsittelemään omaa suhtautumistaan muutoksiin. Nyt maailmassa vallitseva Covid- 19 pandemia on aiheuttanut kaikkien maailmassa olevien ihmisten elämään muutoksia. Joidenkin elämään enemmän ja toisten elämään vähemmän. Olen seurannut sosiaalisessa mediassa ystävieni (en tuomiten) ja tuntemattomienkin ihmisten valitsemaa suhtautumista pandemiaan. Huh huh miten isosti ihmisten mielipiteet ja suhtautumiset eroavatkaan! No en nyt ala paasaamaan mitä mieltä olen muiden suhtautumisesta, vaan pohdin omaa suhtautumistani ja oman suhtautumiseni vaikutusta.

Omassa elämässäni ensimmäinen ohjenuora löytyy aina Raamatusta ja laitankin tähän muutaman itseäni ohjaavan Raamatun tekstin. Voit itse kaivella internetin syövereistä luvut kokonaisuudessaan tai napata hyllystä paperisen version tuosta arvokkaasta kirjasta. Paavalin kirje roomalaisille luvussa 13 on yksiselitteinen: ”Jokaisen tulee olla alamainen sille esivallalle, jonka alainen hän on”. Paavali kirjoittaa Roomassa asuville kristityille selkeän viestin olla alamainen esivallalle. Rooma aloitti myöhemmin laajat vainot kristittyjä kohtaan ja yritti pakottaa kristittyjä palvomaan keisaria. Tämän kaltaista alamaisuutta Paavali ei tarkoittanut. Minä ajattelen viestin tarkoittavan, että kristittyjen tulisi aina tukea rauhaa ja edistää yhteiskunnassa hyveitä. Haluan omassa elämässäni soveltaa tätäkin Raamatun ohjeistusta käytännössä, se tarkoittaa tänä aikana erityisesti Covid- 19 ohjeistusten noudattamista.

Sen verran täytyy tästä mielipiteiden kirjosta mainita. Olit sinä tai minä kuinka kaukana Covid- 19 ehkäisemisen strategiassa, ehkä voit ajatella, sen olevan vai flunssa tai mitä vain näistä ”totuutena” liikkuvista videoista, teksteistä ja väitteistä. Lopulta kunnioitus esivaltaa kohtaan voi yhdistää ihmiset. Ongelma on monissa paikoin todellinen ja varmasti selkeästi sen voi todeta katsomalla Ruotsina ja Suomen tehohoitopaikkojen täyttymisestä. Kirjoittamiseni ajankohtana Ruotsin Tukholman paikoista 99% on täynnä. Haluankin siis rohkaista sinua ja itseäni vetämään samasta narusta yhdessä tulevat päivät.

Minulla on ollut erikoisimpia vuosia elämässäni (niin sinullakin varmasti) ja se on sisältänyt kymmeniä päätöksiä, valintoja arjessa ja työpaikalla. Minkään valinnan kohdalla en ole kokenut pelkoa virusta kohtaan. Kaikessa saan turvata Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa. Ajattelen voivani turvautua esimerkiksi Psalmi 91 lupauksiin ja uskon Korkeimman suojaan elämässäni. Jumala on antanut meille viisautta ja ymmärrystä ja onpa niitä lupa rukoilla lisääkin Jaakobin kirjeen lupauksen mukaisesti. Matteuksen evankeliumin 4 luvusta löydät itse Perkeleen kiusaamasta Jeesusta ja hänen yksi sanoma Jeesukselle olikin: ”Jos todella olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas, sillä on kirjoitettu: ”Hän antaa enkeleille käskyn sinusta ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen”. Mitä Paholainen sitten tässä lainaa Jeesusta kiusatessaan? Vastaus on Psalmi 91. Jeesuksen vastaus on lyhyt ja painava: ” On myös kirjoitettu. Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”. Onko siis kuitenkin niin, ettei meidän tule asettua Jumalaa kiusaten vaaraan? Varmasti lukijana ymmärsit jo aikaisemmin minun kantani. Ei tule asettaa itseään vaaraan ja vielä vähemmän toisia! Tämä on tarkoittanut monia sosiaalisia ja rakkaiden asioiden peruuntumista elämästäni ja muutamia niistä mainiten: pienryhmän kokoontumiset, jumalanpalvelukset ja yhteiset rukoushetket. Halu varjella ja suojella muita, vaikka itse ei olisikaan riskiryhmää tai välittäisi omasta sairastumisesta tulisi ohjata käytöstäni. Psalmi 37:37 Rauhan miehellä on tulevaisuus.

Eemil Karttunen

EPÄTAVALLINEN MIES

Enemmän kuin 2000 vuotta sitten syntyi tämä mies vastoin luonnonlakeja. Hän eli köyhyydessä ja kasvoi hiljaisuudessa. Hän ei ollut mikään paljon matkustellut mies. Ainoastaan kerran, kun hänen lapsuudessaan täytyi elää maanpaossa, ylitti Hän kotimaansa rajat. Hänellä ei ollut rikkautta eikä asemaa. Hänen omaisensa olivat vaatimattomia ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuutta nauttia mitään erikoista opetusta. Eräs kuningas peljästyi kuullessaan Hänen syntymästään. Lapsuudessaan Hän hämmästytti oppineita, miehuudessaan Hän hallitsi luonnonlakeja ja käveli aaltojen päällä ikään kuin ne olisivat olleet katukiviä ja tyynnytti myrskyn raivon.

Hän paransi monia ihmisiä ilman lääkkeitä ja palveluksistaan Hän ei ottanut maksua.

Hän itse ei kirjoittanut ainoaakaan kirjaa ja kuitenkaan kaikkiin kirjastoihin eivät mahtuisi ne kirjat, jotka Hänestä voitaisiin kirjoittaa.

Hän ei kirjoittanut yhtään laulua ja kuitenkin Hän on ollut useampien laulujen aiheena kuin mitä kaikki runoilijat yhdessä olisivat voineet tehdä. Hän ei perustanut koskaan yhtään koulua, mutta vaikka kaikki koulut pantaisiin yhteen, eivät ne riittäisi Hänen oppilailleen. Hän ei koskaan toiminut terapiatyössä ja kuitenkin Hän paransi enemmän särkyneitä sydämiä kuin kaikki lääkärit.

Kerran viikossa arkipäivän touhu hiljenee ja ihmisjoukot menevät kirkkoihin kuulemaan Hänen Sanaansa ja osoittamaan Hänelle kunnioitustaan. Kuuluisat valtiomiehet ovat tulleet ja menneet. Aikaisemmin eläneiden tieteenharjoittajien, filosofien ja teologien nimet ovat olleet ja menneet, mutta JEESUS-nimi on tunnettu kaikkialla. Vaikka meidän sukupolvemme ja Hänen ristiinnaulitsemisensa välillä on n. 2000 vuotta, elää Hän kuitenkin vielä. Herodes ei saanut Häntä käsiinsä, hauta ei voinut Häntä pitää!

Hän seisoo tänään korkeimman taivaallisen kirkkauden huipulla, Hän jonka Jumala on ilmoittanut, jota enkelit kunnioittavat ja uskovat palvovat elävänä Herrana ja Vapahtajana, mutta jota paholainen pelkää.

Iankaikkisuuden tulemme olemaan aina joko Hänen kanssaan tai ilman Häntä. Sinä saat valita!

Edellinen on ote ja suomennos saksankielisestä Johanneksen evankeliumin esipuheesta 1900-luvulta.

Kun käymme jälleen viettämään Jeesuksen syntymäjuhlaa, muistakaamme, että Hän, Jeesus, haluaa olla meidänkin Vapahtaja ja Pelastaja, kun elämme tätä 2020 vuotta.

Siunattua Joulunaikaa sinulle!

Heikki Komppa

KURI

Olen otsikoinut kirjoitukseni sanalla kuri. Mitä se tuo mieleesi? Se tuo mieleesi ehkä tilanteita lapsuudestasi, kun isä kuritti sinua niin sanotusti Koivuniemen Herralla takalistoon tai antoi tukkapöllyä. Kuri-sanalla on siis aika ikävä kaiku ainakin meillä iäkkäimmillä. Ken kurittaa kasvaa, hän kunniatta kuolee, oli aika yleinen sanonta. Tänä päivänä, jos tällaista kuria noudatettaisiin niin siitä joutuisi oikeuteen.

Mutta mitä tuo kuri sitten tarkoittaa? Onko se vain jokin aikansa elänyt ilmaisu vai voisiko siinä olla jotain hyvääkin meille? Varmasti tämän lehden lukijoista suuri osa on kasvanut maalla täällä Etelä-Savossa ja nähnyt mitä maatalon elämän on eläimineen ja peltotöineen. Eikö ”kuri” ollut aikanaan sellainen aidoista tehty käytävä, jota pitkin karja johdatettiin keväällä navetasta laitumelle? Näin olen kuullut kerrottavan. Sitä pitkin eläimet pääsivät turvallisesti vihannalle laitumelle eivätkä eksyneet matkalla muualle.

Kuri tässä mielessä on tarpeellinen meillekin. Jumala on antanut Raamattunsa meille ikään kuin kuriksi. Raamattu luo meille turvalliset turva-aidat, joiden välissä meidän on turvallista elää. Se on niin kuin elämän ohjekirja, jota noudattamalla varjellumme eksymästä väärille poluille.

Kun eläin pysyi näiden turva-aitojen sisällä eli kurissa niin se oli myös turvassa eksymiseltä ja sitä kautta ympärillä vaanivilta pedoiltakin mahdollisesti. Jos eläin pääsi kurin ulkopuolelle niin se täytyi ohjata takaisin sinne.

Alun perin Jumala antoi meille nuo turva-aidat, jotta me pääsisimme tuvallisesti perille, eli taivaan kotiin, kun se aika meille koittaa. Kuri on siis annettu meille turvaksi, ei siksi, että meitä voitaisiin rangaista.

Valitettavasti me ihmiset olemme pohjimmiltamme aika kurittomia. Emme tahdo millään asettua Jumalan turva-aitojen väliin. Me haluamme olla itsenäisiä ja riippumattomia. Samalla myös itseriittoisia. ”Minähän en tässä mitään Jumalaa tarvitse!” Sitten haluamme olla ”villejä ja vapaita”.

Kristilliset arvot halutaan painaa lokaan, kun on niin tärkeää päästä toteuttamaan omaa itseään ja omia mielitekoja ja haluja. Loikitaan turva-aitojen ulkopuolelle eikä ollenkaan pysähdytä ajattelemaan, että mikä siellä odottaa. Siellä odottavat vaanivat pedot, jotka ovat valmiita iskemään kimppuun, heti kun mahdollista. Näin kun loikitaan oman mielen mukaan, niin ei nähdä mikä meitä odottaa muutaman vuoden kuluttua.

En halua olla synkkä ennustaja, mutta tulevaisuus ei näytä hyvälle, jos näin jatketaan. Mutta meillä on toivoa. Jeesus on se Hyvä Paimen, joka kutsuu meitä ”villejä ja vapaita” edelleen sinne turva-aitojen sisään. Vielä meillä on mahdollisuus tehdä parannus ja nöyrtyä Jumalan edessä ja todeta, ettei siellä kurin ulkopuolella ollutkaan niin vihreää kuin luulimme.

Jumala on rakkaus ja Hänen luokseen voimme aina palata miten kauas metsään olemme sitten ehtineetkin.

Haluatko palata? Sinä päätät.

Esa Vihavainen

RAUHA JA ILO KÄSI KÄDESSÄ

”On mulla ilo, ilo, ilo, ilo sydämessäni, sydämessäni, sydämessäni. On mulla ilo, ilo, ilo, ilo sydämessäni, Kiitos Herralle! On mulla rauha, rauha, rauha, rauha sydämessäni, sydämessäni, sydämessäni. On mulla rauha, rauha, rauha, rauha sydämessäni, Kiitos Herralle!”

Näin kertoilee pieni hengellinen lastenlaulu siitä mitä voi sydämessä olla: ilo ja rauha. Tässä muutama päivä sitten olin aamulenkilläni metsäpolulla ja kuinka ollakaan yhtäkkiä sisimpäni valtasi suuri ilo ja kiitollisuus. Oikein kyyneleet tulvahtivat silmiini, kun tunsin Jumalan rakkauden kosketuksen sisälläni.

Haluan rohkaista sinua lukijani tämän pienen kirjoitukseni kautta. Mistä ilo nousee sisimpäämme? Otsikko mainitsee ilon kulkevan käsikkäin rauhan kanssa. itse olen todennut tämän omasta kokemuksestani. Silloin kun saavutan rauhan sisimpääni niin myös ilo saa sijaa.

Silloin kun saavutan rauhan sisimpääni, niin minä olen tasapainossa itseni kanssa, ihmisten kanssa ja myös Jumalan kanssa. Silloin minulla on myös välit kunnossa ihmisten ja minun tapauksessani myös Jumalan kanssa. Olen tasapainoinen ihminen ja minulla on lepo sisimmässä. Ei ole syyttävää omaa tuntoa, en väheksy itseäni ja itsetuntokin on suunnilleen kohdillaan.

Tällaiset asiat vaikuttavat tottakai meidän mielialaamme. Kun meillä on rauha sydämessä niin siitä kumpuaa myös ilo. Pystyn silloin iloitsemaan itsestäni, luonnosta, elämästä ja toisista ihmisistäkin ympärilläni. Pystyn iloitsemaan siitä, että saan olla olemassa.

Olen usein kiitellyt Jumalaa siitä, että saan olla Hänen omansa. Hän on antanut minulle sisimmän rauhan, Hän on parantanut minun sisimpäni haavoja ja vapauttanut minun kahleista ja siteistä, joita elämäni aikana minuun oli kiinnittynyt. Hän on vapauttanut minut ja siksi minun iloni perustuu Hänen rakkauteensa ja siihen mitä Hän on tehnyt minulle ja minun puolestani.

Hän antoi oman poikana Jeesuksen Kristuksen kuolla minun syntieni tähden Golgatalla ja saan iloita myös siitä, että saan olla Hänen omansa tänään. Isä maksoi kalliin hinnan minusta, Jeesuksen veren hinnan ja se kertoo kuinka paljon Hän rakastaa minua ja sinua. Tämä tuo valtavan ilon sisimpääni.

Hän rakastaa sinuakin. Niin, juuri sinua, joka luet nyt tätä kirjoitustani. Tämän kaiken tiedostaminen tuo valtavan ilon ihmisen sisimpään. Sinullekin, jos tahdot sen vastaanottaa.

Esa Vihavainen