Viimeisimmät tekstit

 
 

 
Eemil Karttunen: Jeesuksen sanoissa on elämä
Anna-Liisa Mikkonen: Oman haavoittuvuuden kohtaaminen
Rauno Mikkonen: Uskotko todella, että Jeesus omuutti veden viiniksi?
Tapio Valkama: Ilosanomaa
Eemil Karttunen: Maailmassa myrskyää
Eemil Karttunen: Miten suhtautua muutokseen korona-aikana?
Heikki Komppa: Epätavallinen mies
Esa Vihavainen: Kuri
Esa Vihavainen: Rauha ja ilo käsi kädessä
Anna-Liisa Mikkonen: Voimaa toivosta
Rauno Mikkonen: Panosta laatuun
Eemil Karttunen: Seurakunta paikkakunnan parhaaksi
Tapio Valkama: Kylväjävertauksesta
Paavo Liimatainen: Lapsuuden muistoja

JEESUKSEN SANOISSA ON ELÄMÄ

Evankeliumeja lukiessa löytää usein Jeesuksen puheiden kuulijoiden joukosta syvästi loukkaantuneita ihmisiä, jotka vetäytyivät Jeesusta kuuntelemasta. Saattoivat he loukkaantua niinkin pahasti, että halusivat murhata Jeesuksen. Miksi Jeesuksen puheet sitten niin loukkasivat? Osoittihan Jeesus rakkautta sanoin ja teon enemmän, kuin kukaan toinen. Jeesus paransi sairaita ja antoi synnit anteeksi. Kohtasi ihmisiä, joita muut hyljeksivät. Kertoi myös hänet uhrattavan, että meillä olisi elämä. Evankeliumeja lukiessa viha Jeesusta kohtaan ei ole sydämessäni syttynyt, vaan päinvastoin. Tuota Jeesusta minä tahdon seurata ja kunnioittaa kaikkea hänen sanomaansa.

Jeesus pysyi totuudessa ja ei taipunut puheissaan tai kirjoitusten tulkinnassaan. Miten hän olisi voinut perääntyä, koska hän on maanpäälle tullut Jumala. Jumala olisi perääntynyt totuudesta ja myöntynyt ihmisen mukailemaan totuuteen. Se ei olisi onnistunut millään tavalla. Kyllä Jeesus luopui paljostakin, sillä hän tyhjensi itsensä siitä asemasta, joka hänellä oli taivaassa ja otti ihmisen muodon. Kärsi ristillä kuoleman ja salli hänet häväistävän. Kyllä Jeesus luopui kaikesta mistä pystyi meidän tähtemme!

Meillä on joskus vaikeuksia pysyä totuudessa, syitä tähän on varmasti monia. Meillä on vaikeuksia puhua rakastaen. Elämme kulttuurissa, jossa on helppo sanoa ja puhua mielipiteitä. Tämä on minusta hienoa, mutta miten voisimme säilyttää tähän kulttuuriin toistemme kunnioituksen. Hyvä keskustelu alkaa minusta toisen kuuntelemisesta ja toisen kunnioittamisesta. Nämä kaksi, kun yhdistyy voi syntyä rikas ja rakentava keskustelu.

Jeesusta kuunteli suuret kansan joukot ja osa kuulijoista poistui Jeesuksen seurasta loukkaantuneena ja hämmentyneenä. Puheen kohdistuessa henkilökohtaiseksi voimme paeta ja sulkea korvamme, kieltää näin kuulemamme. Jeesuksen seuraan jäi kuitenkin hänen seuraajansa ja näille Jeesus selitti vertauksetkin. Kukaan Jeesuksen lähellä kulkijoista ei jäänyt ilman rakkautta, armoa ja totuutta. Takaisin kysymykseeni. Miksi he sitten loukkaantuivat? Jeesus haastoi aikansa juutalaisten maailmankuvan. Meidän ei ole syytä paeta Jeesuksen sanoja, sillä niissä on elämä.

OMAN HAAVOITTUVUUDEN KOTAAMINEN

Viime vuonna kirjoitin tähän samaan aikaan kolumnia Pitäjänuutisiin. Lehden ilmestyessä huomasin kauhukseni, ettei kolumni ollutkaan se mitä piti! Aikani ihmeteltyäni tajusin, että olin lähettänyt vahingossa väärän liitteen! Vahinko oli jo tapahtunut eikä sille enää voinut tehdä mitään. Pari yötä nukuttuani pääsin asian yli ja löysin koko episodista jopa jotain myönteistäkin. Siitä tässä nyt kirjoitan muutaman ajatuksen.

Minulle on ollut aina tosi vaikeaa ilmaista itseäni kirjoittamalla. Kirjoittaa lehteen omalla nimellä ja vielä kuvalla varustettuna oli mahdoton ajatus. Tulla näkyväksi ajatuksistaan ja mielipiteistään oli pelottavaa. Joten voitte kuvitella miten kauhistuttavaa oli huomata mokanneensa juuri itselleni todella vaikeassa paikassa. Hyvä puoli mokassa oli, että kuva oli kadonnnut matkalla toimitukseen jonnekin bittiavaruuteen. 

Oman haavoittuvuuden kohtaaminen ja näkyväksi tuleminen sen kanssa on haastavaa itsetunnolle. Miten minä kehtaan enää näyttäytyä ihmisten ilmoilla tehtyäni näin suuren mokan! Omien rajojen tunnistaminen ja löytäminen on tärkeää, mutta on myös erittäin kasvattavaa ja kehittävää opetella ylittämään omia rajojaan ja sen kautta löytää itsestään uusia ulottuvuuksia. Kaikkihan me tykkäämme tehdä asioita, joissa olemme hyviä ja tiedämme onnistuvamme. Kuitenkin epämukavuus on joskus paras opettaja. Haavoittuvuuden paljastaminen maksaa, sillä on hinta, mutta se on sen arvoista.

Koko episodi sai minut ajattelemaan kuinka Jumala rakastaa meitä ehdoitta. Usein me ajattelemme ja koemme tulevamme hyväksytyiksi, ja olevamme hyväksyttyjä, tekemistemme kautta. Me emme ole rakastettuja vain jos onnistumme tekemisissämme, emmekä ole vähemmän rakastettuja, jos epäonnistumme. Jumala ei rakasta meitä yhtään enempää tai vähempää.

Tämä on hyvä lähtökohta opetella ulos mukavuusvyöhykkeeltämme tai -alueelta. Meissä on enemmän potentiaalia kuin itse uskommekaan tai tajuamme. Tätä potentiaalia Jumala voi käyttää, jos uskallamme tulla haavoittuviksi sekä nykyisissä taidoissamme että kasvun mahdollisuuksissa.

Raamattu on täynnä esimerkkejä henkilöistä, joiden suurimmat voitot tapahtuivat heidän mukavuusalueidensa ulkopuolella (esim. Mooses). Resilienssi, sietokyky, kestäväisyys kasvaa epäonnistumisten kautta. Pienet epäonnistumiset ja pettymykset kasvattavat meitä kestämään ja sietämään suurempia epäonnistumisia ja pettymyksiä.

Tähän Jumalan ehdottomaan rakkauteen ja hyväksymiseen luottaen pääsin yli mokan aiheuttamasta kolhusta ja häpeästä ja uskaltauduin uudelleen kirjoittamaan kolumnia lehteen, kuvan kanssa. 

 

Anna-Liisa Mikkonen 

USKOTKO TODELLA, ETTÄ JEESUS MUUTTI VEDEN VIINIKSI ?

Tämän ihmettelevän kysymyksen esitti työkaveri Jeesuksen seuraajaksi ryhtyneelle ystävälleen. Ennen kuin vastaus selviää on paikallaan todeta, että kyse ei suinkaan ole Raamatun ainoasta ihmeestä. Itse asiassa Kirjan punainen lanka on lukemattomien ihmeiden sarja. Vanhemmalla polvella on jonkilainen käsitys kristillisen uskon perusasioista ja väittämistä, jos ei muuten niin ainakin koulun uskontotunneilta. Nuoremmille kristillisten juhlien taustatapahtumat ovat usein jo sumuverhon peitossa ja saaneet uusia merkityksiä ja symboleja.
 
Pääsiäisen sanoman Jeesus itse kiteytti seuraavasti ylösnousemuksensa jälkeen: ”Kristuksen piti kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille...”(Luukas 24:46-47) Uuden Testamentin mukaan haudasta nousseen Jeesuksen näki elävänä yli 500 silminnäkijää.

Helatorstai eli Jeesuksen taivaaseen nousemisen juhla osui viime viikolle. Jeesus valmensi  pääsiäisen jälkeen 40 päivän ajan seuraajiaan jatkamaan alkamaansa työtä, jota varten oli maan päälle tullut. Herra asetti oppilaansa ylösnousemuksensa todistajiksi ja lupasi lähettää pian Pyhän Henkensä voimaksi viestin levittämiseen. ”Kun Herra Jeesus oli puhunut opetuslapsille, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle ”(Markus 16:19). Taivaaseen nousemisen silminnäkijöinä oli ainakin 12 opetuslasta.

Helluntaita vietämme tulevana sunnuntaina 10 päivää helatorstain jälkeen. Jeesus oli luvannut: ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa, että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apostolien tekojen 2. luvun mukaan ensimmäisenä helluntaina sai alkunsa kristillinen seurakunta kun 120 uskovaa oli koolla ja ” he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.”
Silminnäkijöinä oli tällä kertaa Jerusalemiin juhlille tulleita juutalaisia eri puolilta silloista maailmaa. He tunnistivat ainakin 15 eri kieltä, joita opetuslapset puhuivat. Merkillisiä tapahtumia, joiden seurauksena Jeesuksen seuraajien joukko on levinnyt kaikkiin maailman maihin sadoin miljoonin.
Raamattu väittää, että Jeesus on Jumalan Poika, joka ei ainoastaan noussut kuolleista. Jeesus lupasi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut”. Jeesus elää näkymättömänä mutta läsnäolevana ihmeiden tekijänä keskellämme.

Ystävän vastaus otsikon kysymykseen kuului: Sen ihmeen ainakin uskon, että Jeesus muutti meidän kodissa oluen huonekaluiksi.
Lukemattomat ihmiset, pienet ja suuret syntiset, itseni mukaan lukien ovat kokeneet valtavan muutoksen sisäisen uudestisyntymisen kautta, saaneet syntinsä anteeksi, rauhan Jumalan ja ihmisten kanssa ja vielä lupauksen ikuisesta elämästä Jumalan, Luojamme taivaassa.
Mitä jos ” Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” voisi tarkoittaa jotain konkreettista sinunkin elämässäsi.

Rauno Mikkonen

ILOSANOMAA

Pääsiäinen, yksi kristittyjen suurista juhlista, oli huhtikuun alussa. Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja sitä on vietetty 100-luvulta lähtien. Tosin pääsiäisen vietosta kerrotaan Vanhassa testamentissakin, mutta siellä juutalaiset viettivät pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi.
Pääsiäisen sanoma ylösnousseesta Kristuksesta pysäyttää. Raamatun kaikki neljä evankeliumia kertovat tästä ihmiskunnan historian suurimmasta tapahtumasta.


Kiirastorstai-iltana Jeesus ja opetuslapset kokoontuivat viettämään viimeistä yhteistä ateriaa. Samalla Jeesus asetti ehtoollisen. Tämän jälkeen Jeesus vetäytyi Getsemanen puutarhaan rukoilemaan. Hän tiesi, mikä häntä odotti, mutta hän halusi tehdä lähettäjänsä, Taivaallisen Isän tahdon. Jumalan Poika antoi itsensä alttiiksi tähän tehtävään meidän tähtemme. Kukaan ei olisi pystynyt pakottamaan siihen, jos Hän olisi halunnut toisin. Maaherra Pilatuksellekin Jeesus sanoi, että Pilatuksella ei olisi häneen mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu ylhäältä.


Pitkäperjantaina Jeesus ristiinnaulittiin Golgatalla. Hän, joka oli tehnyt ihmisille vain hyviä asioita jumalallisessa rakkaudessaan, surmattiin. Samaan aikaan Jeesuksen kanssa naulittiin ristille kaksi rikollista. Toinen pahantekijöistä herjasi Jeesusta, mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä  pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."


Pääsiäisenä juhlitaan Jeesuksen ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta. Haudalle asetetut vartijat eivät pystyneet estämään tätä maailman tärkeintä tapahtumaa. Vartijat yrittivät yhdessä hallitsijoiden kanssa keksiä valheellista tarinaa asioiden selittämiseksi, mutta totuuden he kuitenkin tiesivät. Kristus on ylösnoussut!
Pääsiäisen sanoma on ilosanoma. Jumalan Poika, Jeesus, elää tälläkin hetkellä. Jeesus sovitti ristillä meidän rikkomuksemme. Uskomalla Häneen henkilökohtaisena Vapahtajana ihminen saa syntinsä anteeksi ja kerran ikuisen elämän taivaassa.
 

Tapio Valkama

MAAILMASSA MYRSKYÄÄ

Maailmassa myrskyää tällä hetkellä. Ei ensimmäistä kertaa, ei viimeistä kertaa. Tuskin kenenkään elämä on ollut ennen korona aikaakaan täysin myrskytöntä.
Opetuslapset seurasivat Jeesusta. Kerran Jeesus astui veneeseen, silloin suuri myrsky nousi. Jeesus itse nukkui myrskyssä, mutta opetuslapset pelkäsivät kuollakseen ja herättivät Jeesuksen, jolta he nuhdellen kysyivät. ”Opettaja, etkö näe, että hukumme?”. Raamatun lukija huomaa, että Jeesus johdatti opetuslapset myrskyyn ja että Jeesus todella välitti ihmisistä. Myrsky tuli todistamaan opetuslapsille Jumalan voiman suuruuden yli kaikkien olosuhteiden. Jeesus vaientaa myrskyn ja opetuslasten luottamus Jumalaan kasvaa. Osa heistä oli kokeneita kalastajia ja he tiesivät sen myrskyn olevan hengenvaarallinen ja heidän olevan avuttomia omien taitojen kanssa. Jumalan kanssa emme ole koskaan avuttomia. Jumala voi!
Jeesus lupasi hänen seuraajilleen rauhan. Rauhan, jota kukaan ei voi ottaa pois. Rauhan, joka estäisi vaipumasta epätoivoon. Tämän rauhan Jeesus tahtoo antaa sinunkin sisimpääsi.

Raamatun tärkein sanoma on evankeliumi. Ilosanoma Jeesuksesta syntiemme sovittajana on tarkoitettu meille kaikille. Jeesus sanoikin opetuslapsilleen:
(Mark 16:15-16.) ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva, Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”.
Raamattu todistaa meidän kaikkien tehneen pahoja tekoja ja tarvitsevamme Jumalaa pelastuaksemme. (Room 3:23.) ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Onneksi Jumala tarjoaa pelastusta armossaan. (Room 10:10.) ”Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen”. Pelastus ei perustu ihmisen omiin tekoihin, vaan Jumalan armoon.

Pietarin julistaessa ilosanomaa Jerusalemissa helluntaipäivänä kuulijat kysyivätkin suoraan: (Apt 2:37.) ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?”. (Apt 2:38) Pietari vastasi heille: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen”.
Kysyin itseltäni mitä Jeesus kirjoittaisi tänään meille? Rohkenen väittää, että Jeesus kirjoittaisi evankeliumin.
Eemil Karttunen

MITEN SUHTAUTUA MUUTOKSEEN KORONA-AIKANA?

Jokainen meistä on joutunut käsittelemään omaa suhtautumistaan muutoksiin. Nyt maailmassa vallitseva Covid- 19 pandemia on aiheuttanut kaikkien maailmassa olevien ihmisten elämään muutoksia. Joidenkin elämään enemmän ja toisten elämään vähemmän. Olen seurannut sosiaalisessa mediassa ystävieni (en tuomiten) ja tuntemattomienkin ihmisten valitsemaa suhtautumista pandemiaan. Huh huh miten isosti ihmisten mielipiteet ja suhtautumiset eroavatkaan! No en nyt ala paasaamaan mitä mieltä olen muiden suhtautumisesta, vaan pohdin omaa suhtautumistani ja oman suhtautumiseni vaikutusta.

Omassa elämässäni ensimmäinen ohjenuora löytyy aina Raamatusta ja laitankin tähän muutaman itseäni ohjaavan Raamatun tekstin. Voit itse kaivella internetin syövereistä luvut kokonaisuudessaan tai napata hyllystä paperisen version tuosta arvokkaasta kirjasta. Paavalin kirje roomalaisille luvussa 13 on yksiselitteinen: ”Jokaisen tulee olla alamainen sille esivallalle, jonka alainen hän on”. Paavali kirjoittaa Roomassa asuville kristityille selkeän viestin olla alamainen esivallalle. Rooma aloitti myöhemmin laajat vainot kristittyjä kohtaan ja yritti pakottaa kristittyjä palvomaan keisaria. Tämän kaltaista alamaisuutta Paavali ei tarkoittanut. Minä ajattelen viestin tarkoittavan, että kristittyjen tulisi aina tukea rauhaa ja edistää yhteiskunnassa hyveitä. Haluan omassa elämässäni soveltaa tätäkin Raamatun ohjeistusta käytännössä, se tarkoittaa tänä aikana erityisesti Covid- 19 ohjeistusten noudattamista.

Sen verran täytyy tästä mielipiteiden kirjosta mainita. Olit sinä tai minä kuinka kaukana Covid- 19 ehkäisemisen strategiassa, ehkä voit ajatella, sen olevan vai flunssa tai mitä vain näistä ”totuutena” liikkuvista videoista, teksteistä ja väitteistä. Lopulta kunnioitus esivaltaa kohtaan voi yhdistää ihmiset. Ongelma on monissa paikoin todellinen ja varmasti selkeästi sen voi todeta katsomalla Ruotsina ja Suomen tehohoitopaikkojen täyttymisestä. Kirjoittamiseni ajankohtana Ruotsin Tukholman paikoista 99% on täynnä. Haluankin siis rohkaista sinua ja itseäni vetämään samasta narusta yhdessä tulevat päivät.

Minulla on ollut erikoisimpia vuosia elämässäni (niin sinullakin varmasti) ja se on sisältänyt kymmeniä päätöksiä, valintoja arjessa ja työpaikalla. Minkään valinnan kohdalla en ole kokenut pelkoa virusta kohtaan. Kaikessa saan turvata Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa. Ajattelen voivani turvautua esimerkiksi Psalmi 91 lupauksiin ja uskon Korkeimman suojaan elämässäni. Jumala on antanut meille viisautta ja ymmärrystä ja onpa niitä lupa rukoilla lisääkin Jaakobin kirjeen lupauksen mukaisesti. Matteuksen evankeliumin 4 luvusta löydät itse Perkeleen kiusaamasta Jeesusta ja hänen yksi sanoma Jeesukselle olikin: ”Jos todella olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas, sillä on kirjoitettu: ”Hän antaa enkeleille käskyn sinusta ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen”. Mitä Paholainen sitten tässä lainaa Jeesusta kiusatessaan? Vastaus on Psalmi 91. Jeesuksen vastaus on lyhyt ja painava: ” On myös kirjoitettu. Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”. Onko siis kuitenkin niin, ettei meidän tule asettua Jumalaa kiusaten vaaraan? Varmasti lukijana ymmärsit jo aikaisemmin minun kantani. Ei tule asettaa itseään vaaraan ja vielä vähemmän toisia! Tämä on tarkoittanut monia sosiaalisia ja rakkaiden asioiden peruuntumista elämästäni ja muutamia niistä mainiten: pienryhmän kokoontumiset, jumalanpalvelukset ja yhteiset rukoushetket. Halu varjella ja suojella muita, vaikka itse ei olisikaan riskiryhmää tai välittäisi omasta sairastumisesta tulisi ohjata käytöstäni. Psalmi 37:37 Rauhan miehellä on tulevaisuus.

Eemil Karttunen

EPÄTAVALLINEN MIES

Enemmän kuin 2000 vuotta sitten syntyi tämä mies vastoin luonnonlakeja. Hän eli köyhyydessä ja kasvoi hiljaisuudessa. Hän ei ollut mikään paljon matkustellut mies. Ainoastaan kerran, kun hänen lapsuudessaan täytyi elää maanpaossa, ylitti Hän kotimaansa rajat. Hänellä ei ollut rikkautta eikä asemaa. Hänen omaisensa olivat vaatimattomia ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuutta nauttia mitään erikoista opetusta. Eräs kuningas peljästyi kuullessaan Hänen syntymästään. Lapsuudessaan Hän hämmästytti oppineita, miehuudessaan Hän hallitsi luonnonlakeja ja käveli aaltojen päällä ikään kuin ne olisivat olleet katukiviä ja tyynnytti myrskyn raivon.

Hän paransi monia ihmisiä ilman lääkkeitä ja palveluksistaan Hän ei ottanut maksua.

Hän itse ei kirjoittanut ainoaakaan kirjaa ja kuitenkaan kaikkiin kirjastoihin eivät mahtuisi ne kirjat, jotka Hänestä voitaisiin kirjoittaa.

Hän ei kirjoittanut yhtään laulua ja kuitenkin Hän on ollut useampien laulujen aiheena kuin mitä kaikki runoilijat yhdessä olisivat voineet tehdä. Hän ei perustanut koskaan yhtään koulua, mutta vaikka kaikki koulut pantaisiin yhteen, eivät ne riittäisi Hänen oppilailleen. Hän ei koskaan toiminut terapiatyössä ja kuitenkin Hän paransi enemmän särkyneitä sydämiä kuin kaikki lääkärit.

Kerran viikossa arkipäivän touhu hiljenee ja ihmisjoukot menevät kirkkoihin kuulemaan Hänen Sanaansa ja osoittamaan Hänelle kunnioitustaan. Kuuluisat valtiomiehet ovat tulleet ja menneet. Aikaisemmin eläneiden tieteenharjoittajien, filosofien ja teologien nimet ovat olleet ja menneet, mutta JEESUS-nimi on tunnettu kaikkialla. Vaikka meidän sukupolvemme ja Hänen ristiinnaulitsemisensa välillä on n. 2000 vuotta, elää Hän kuitenkin vielä. Herodes ei saanut Häntä käsiinsä, hauta ei voinut Häntä pitää!

Hän seisoo tänään korkeimman taivaallisen kirkkauden huipulla, Hän jonka Jumala on ilmoittanut, jota enkelit kunnioittavat ja uskovat palvovat elävänä Herrana ja Vapahtajana, mutta jota paholainen pelkää.

Iankaikkisuuden tulemme olemaan aina joko Hänen kanssaan tai ilman Häntä. Sinä saat valita!

Edellinen on ote ja suomennos saksankielisestä Johanneksen evankeliumin esipuheesta 1900-luvulta.

Kun käymme jälleen viettämään Jeesuksen syntymäjuhlaa, muistakaamme, että Hän, Jeesus, haluaa olla meidänkin Vapahtaja ja Pelastaja, kun elämme tätä 2020 vuotta.

Siunattua Joulunaikaa sinulle!

Heikki Komppa

KURI

Olen otsikoinut kirjoitukseni sanalla kuri. Mitä se tuo mieleesi? Se tuo mieleesi ehkä tilanteita lapsuudestasi, kun isä kuritti sinua niin sanotusti Koivuniemen Herralla takalistoon tai antoi tukkapöllyä. Kuri-sanalla on siis aika ikävä kaiku ainakin meillä iäkkäimmillä. Ken kurittaa kasvaa, hän kunniatta kuolee, oli aika yleinen sanonta. Tänä päivänä, jos tällaista kuria noudatettaisiin niin siitä joutuisi oikeuteen.

Mutta mitä tuo kuri sitten tarkoittaa? Onko se vain jokin aikansa elänyt ilmaisu vai voisiko siinä olla jotain hyvääkin meille? Varmasti tämän lehden lukijoista suuri osa on kasvanut maalla täällä Etelä-Savossa ja nähnyt mitä maatalon elämän on eläimineen ja peltotöineen. Eikö ”kuri” ollut aikanaan sellainen aidoista tehty käytävä, jota pitkin karja johdatettiin keväällä navetasta laitumelle? Näin olen kuullut kerrottavan. Sitä pitkin eläimet pääsivät turvallisesti vihannalle laitumelle eivätkä eksyneet matkalla muualle.

Kuri tässä mielessä on tarpeellinen meillekin. Jumala on antanut Raamattunsa meille ikään kuin kuriksi. Raamattu luo meille turvalliset turva-aidat, joiden välissä meidän on turvallista elää. Se on niin kuin elämän ohjekirja, jota noudattamalla varjellumme eksymästä väärille poluille.

Kun eläin pysyi näiden turva-aitojen sisällä eli kurissa niin se oli myös turvassa eksymiseltä ja sitä kautta ympärillä vaanivilta pedoiltakin mahdollisesti. Jos eläin pääsi kurin ulkopuolelle niin se täytyi ohjata takaisin sinne.

Alun perin Jumala antoi meille nuo turva-aidat, jotta me pääsisimme tuvallisesti perille, eli taivaan kotiin, kun se aika meille koittaa. Kuri on siis annettu meille turvaksi, ei siksi, että meitä voitaisiin rangaista.

Valitettavasti me ihmiset olemme pohjimmiltamme aika kurittomia. Emme tahdo millään asettua Jumalan turva-aitojen väliin. Me haluamme olla itsenäisiä ja riippumattomia. Samalla myös itseriittoisia. ”Minähän en tässä mitään Jumalaa tarvitse!” Sitten haluamme olla ”villejä ja vapaita”.

Kristilliset arvot halutaan painaa lokaan, kun on niin tärkeää päästä toteuttamaan omaa itseään ja omia mielitekoja ja haluja. Loikitaan turva-aitojen ulkopuolelle eikä ollenkaan pysähdytä ajattelemaan, että mikä siellä odottaa. Siellä odottavat vaanivat pedot, jotka ovat valmiita iskemään kimppuun, heti kun mahdollista. Näin kun loikitaan oman mielen mukaan, niin ei nähdä mikä meitä odottaa muutaman vuoden kuluttua.

En halua olla synkkä ennustaja, mutta tulevaisuus ei näytä hyvälle, jos näin jatketaan. Mutta meillä on toivoa. Jeesus on se Hyvä Paimen, joka kutsuu meitä ”villejä ja vapaita” edelleen sinne turva-aitojen sisään. Vielä meillä on mahdollisuus tehdä parannus ja nöyrtyä Jumalan edessä ja todeta, ettei siellä kurin ulkopuolella ollutkaan niin vihreää kuin luulimme.

Jumala on rakkaus ja Hänen luokseen voimme aina palata miten kauas metsään olemme sitten ehtineetkin.

Haluatko palata? Sinä päätät.

Esa Vihavainen

RAUHA JA ILO KÄSI KÄDESSÄ

”On mulla ilo, ilo, ilo, ilo sydämessäni, sydämessäni, sydämessäni. On mulla ilo, ilo, ilo, ilo sydämessäni, Kiitos Herralle! On mulla rauha, rauha, rauha, rauha sydämessäni, sydämessäni, sydämessäni. On mulla rauha, rauha, rauha, rauha sydämessäni, Kiitos Herralle!”

Näin kertoilee pieni hengellinen lastenlaulu siitä mitä voi sydämessä olla: ilo ja rauha. Tässä muutama päivä sitten olin aamulenkilläni metsäpolulla ja kuinka ollakaan yhtäkkiä sisimpäni valtasi suuri ilo ja kiitollisuus. Oikein kyyneleet tulvahtivat silmiini, kun tunsin Jumalan rakkauden kosketuksen sisälläni.

Haluan rohkaista sinua lukijani tämän pienen kirjoitukseni kautta. Mistä ilo nousee sisimpäämme? Otsikko mainitsee ilon kulkevan käsikkäin rauhan kanssa. itse olen todennut tämän omasta kokemuksestani. Silloin kun saavutan rauhan sisimpääni niin myös ilo saa sijaa.

Silloin kun saavutan rauhan sisimpääni, niin minä olen tasapainossa itseni kanssa, ihmisten kanssa ja myös Jumalan kanssa. Silloin minulla on myös välit kunnossa ihmisten ja minun tapauksessani myös Jumalan kanssa. Olen tasapainoinen ihminen ja minulla on lepo sisimmässä. Ei ole syyttävää omaa tuntoa, en väheksy itseäni ja itsetuntokin on suunnilleen kohdillaan.

Tällaiset asiat vaikuttavat tottakai meidän mielialaamme. Kun meillä on rauha sydämessä niin siitä kumpuaa myös ilo. Pystyn silloin iloitsemaan itsestäni, luonnosta, elämästä ja toisista ihmisistäkin ympärilläni. Pystyn iloitsemaan siitä, että saan olla olemassa.

Olen usein kiitellyt Jumalaa siitä, että saan olla Hänen omansa. Hän on antanut minulle sisimmän rauhan, Hän on parantanut minun sisimpäni haavoja ja vapauttanut minun kahleista ja siteistä, joita elämäni aikana minuun oli kiinnittynyt. Hän on vapauttanut minut ja siksi minun iloni perustuu Hänen rakkauteensa ja siihen mitä Hän on tehnyt minulle ja minun puolestani.

Hän antoi oman poikana Jeesuksen Kristuksen kuolla minun syntieni tähden Golgatalla ja saan iloita myös siitä, että saan olla Hänen omansa tänään. Isä maksoi kalliin hinnan minusta, Jeesuksen veren hinnan ja se kertoo kuinka paljon Hän rakastaa minua ja sinua. Tämä tuo valtavan ilon sisimpääni.

Hän rakastaa sinuakin. Niin, juuri sinua, joka luet nyt tätä kirjoitustani. Tämän kaiken tiedostaminen tuo valtavan ilon ihmisen sisimpään. Sinullekin, jos tahdot sen vastaanottaa.

Esa Vihavainen

VOIMAA TOIVOSTA

Tämän kevään ja kesän poikkeusolojen aikana olen usein miettinyt toivon merkitystä ihmisen elämässä. Samalla olen aprikoinut sitä, miten toivoa voi pitää yllä silloinkin, kun tilanne näyttää toivottomalta. Uskon, että moni muukin on pohdiskellut tulevaisuutta näinä aikoina.

Toivo ja tulevaisuus liittyvät läheisesti yhteen, koska toivo kohdistuu johonkin mitä odotetaan. Toivo on tulevaisuuteen suuntautuvaa uskoa. Voinko minä jotenkin pumpata itsestäni toivoa?
Jumalaapelkäävän toivo perustuu Herran armoon ja laupeuteen! Psalmi 33:18-22

”Mutta Herran silmä on niiden yllä, jotka palvelevat häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa. Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista ja auttaa nälkävuosien yli. Me odotamme hartaasti Herraa, hän on meidän turvamme ja kilpemme. Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme. Herra tue meitä uskollisesti, kun me panemme TOIVOMME sinuun.”

Ei meidän tarvitse pumpata toivoa itsestämme vaan voimme luottaa Herraan ja hänen uskollisuuteensa, panna toivomme häneen. Hän pitää meistä huolen.


Automatkalla kuumassa autossa lapsenlapsemme rupesivat pyytämään jäätelöä. Lupasimme heille pysähtyä heti seuraavan jäätelokioskin kohdalla. Odottavan aika on pitkä ja useaan kertaan kuului takapenkiltä kyselyä eikö jäätelökioskia jo näy. Vihdoin vaari ilmoitti, että ihan pian tulemme kioskin kohdalle. Hän halusi rohkaista tyttöjä odotuksessa ja sanoi, että tuolta se jo melkein näkyy. Samassa takapenkkiläisen kärsimätön odotus vaihtui iloon: ”Minä näen sen jo, jotain kiiltävää näkyy edessä.” Oikeasti matkaa oli vielä pari kilometriä, mutta lapsen luottamus vaarin sanoihin sai hänet näkemään jotain mitä hän kovasti toivoi ja odotti.”  Heprelaiskirjeessä 11:1 Paavali kirjoittaa: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä!”
Saarnaajan kirjassa 9:4 sanotaan: ”Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa.”


Haluan toivottaa sinulle lukijani kaunista, toivorikasta kesää Lauri Viidan sanoin:
”Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilven alta ja katsella korkeammalta.....Oi kuinka on ihana elää ja tuutia lastenlapsiaan ja kertoa kauniita uniaan! Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa!”

Anna-Liisa Mikkonen

PANOSTA LAATUUN

Seurasin suurella mielenkiinnolla viime sunnuntai-illan Kultaranta-keskustelua. Tasavallan presidentin aloitteesta koolla oli mielenkiintoinen joukko päättäjä- ja asiantuntijaryhmiä vastaamassa kysymyksiin, joihin särmää toivat kaikkia askarruttavat pandemian mukanaan tuomat huolet.

Ohjelmassa vilahteli monenlaista ajatuksenvirtaa ja kysymyksiä kuten arkkiatrin: Mikä on tärkeintä elämässä, kun ilmassa on elämän ja kuoleman jännite? Tai presidentin kysymys: palataanko vanhaan kun tämä kurimus on ohi.

Se on pakottanut ajattelemaan syvemmin. Tai selviääkö suomalainen hyvinvointivaltio hengissä? Yhteisenä huolena oli miten nuoret, vanhat, ja muut haavoittuvimmat ihmisryhmät selviytyvät työttömyyden, talousongelmien sekä sosiaalisten ja poliittisten epävarmuuksien keskellä kamppailevassa yhteiskunnassa. Puhuttiin jopa pandemiaa seuraavasta käännekohdasta.


Edellämainitut kysymykset koskettavat meitä kaikkia suomalaisia tavalla tai toisella ja ovat siksi tärkeitä pohdintoja yhteiskunnan vakaudelle ja kehittämiselle. Demokraattinen yhteiskunta koostuu yksilöistä ja heidän arvoistaan ja valinnoistaan.

Kansamme menneisyys on rakentunut vahvasti raamatun perusarvojen kunnioituksen pohjalle. Profeetta Jesajan kautta Jumalalla on asiaa meillekin: ” Kuulkaa kaikki janoiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa ostakaa ja syökää ilmaiseksi. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää ja sielunne nauttii yltäkylläisyydestä.”

Kannattaako suunnata terveytemme, voimamme ja aikamme vain tavaran, aseman tai nautintojen etsimiseen?Tuo kaikki on ohi menevää ja kuuluu vain tähän elämään. Jospa nyt on tullut myös yksilön tasolla käännekohta, uusien panosten ja ikuisiin arvoihin sijoittamisen aika.

Panostakaamme laatuun, sisäiseen rauhaan ja sovintoon Jumalan, lähimmäistemme ja itsemme kanssa. Ihmisen sielu, sydän, sisäinen ihminen on kaiken keskellä saattanut jäädä nälkäiseksi ja janoiseksi. Jumalan Poika, Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin 7. luvussa: ”Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä ja sille, joka uskoo minuun ei koskaan tule jano.”

Siunattua kesää kaikille!

Rauno Mikkonen

SEURAKUNTA PAIKKAKUNNAN PARHAAKSI

Olen vuoden vaihteessa aloittanut Mäntyharjun helluntaiseurakunnan. Perheeseemme kuuluu minä ja rakas vaimoni, sekä meidän rakas pieni 3 vuotias poikamme. Olemme tunteneet paikkakunnan erittäin hyväksi elää perheellemme.

Näen seurakunnan tavoitteena olevan palvella omaa paikkakuntaansa. Haluankin nähdä seurakunnan vahvistavan, rakastavan, rohkaisevan ja palvelevan kuntalasia monessa muodossa. Itselläni on sydämellä lapset ja nuoret ja siihen sijoitankin ajallisesti eniten työssäni.

Sillä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

Jokainen lapsi on Taivaan Isälle aarre, jota me haluamme arvostaa ja rakastaa. Lasta tulee kohdella, kuin kallista aarretta. Seurakunta järjestääkin ympäri vuoden leiritoimintaa lapsille. Myös varhaisnuorille on omia iltoja. Omasta lapsuudesta on kauniita ja mitä parhaimpia muistoja lastenleireiltä ja kiitollisin mielin saan antaa uusia tuoreita, hyviä muistoja lasten mieliin. Ensimmäinen leiri on minun osaltani Mäntyharjulla pidetty ja tuosta leiristä jäi naurua, iloa, sekä Jumalan rakkautta ainakin omaan mieleeni runsain mitoin. Mukana olleet lapset odottavatkin seuraavaa leiriä innokkaasti. Kesän leiri suunnittelut saivatkin uutta intoa ja motivaatiota tuoreesta muistosta.

Seurakunta järjestää perjantai-iltaisin omia iltoja 10-14 vuotiaille varhaisnuorille. Näin haluamme tukea vanhempia arvokkaassa kasvatustehtävässä ja tulla mukaan tukemaan perheiden elämää.

Seurakunta huomioi myös vanhempien ihmisten tarpeita ja tarjoamme mm. ystäväaterian muodossa ilmaisen lounaan kerran kuukaudessa ja sinne kaikki ovat tervetulleita.

Nyt meidän kaikkien rutiinit ovat muuttuneet ja niin seurakunnan suunnitelmat ovat odottamassa koronan päättymistä. Vaikeat ajat punnitsevatkin, mikä on tärkeintä lopulta elämässä ja uskon seurakunnan tärkeimmän tehtävän olevankin kertoa ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.

Jeesus antoi itsensä ristille meidän puolesta ja tässä sanomassa meillä on iankaikkisen elämän lupaus.

Näinä vaikeina aikoina sanoma Jeesuksesta puhuu erityisesti minulle Jumalasta, joka rakastaa, välittää ja kulkee rinnalla kaikkina aikoina. Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa.

  Eemil Karttunen

KYLVÄJÄVERTAUKSESTA

Jeesus puhui kuulijoilleen usein tuttujen käytännönläheisten aihepiirien avulla. Opetukset saivat kuulijat pohtimaan suhtautumistaan totuuksiin, joita esille tuodut vertaukset sisälsivät. Yksi puhuttelevimmista vertauksista on kylväjävertaus, joka kerrotaan kolmessa evankeliumissa.

Kylväjävertauksen kertomisen aikaan pelloilla kylvettiin käsin. Kylväjä heitteli jyviä hartioilleen ripustetusta suuresta vakasta. Koneellisesta toiminnasta ei tiedetty mitään, eivätkä tuotokset kasvaneet siisteissä riveissä. Parhaimmankin viljelijän jälkeen, muun muassa tuulien vaikutuksesta, kylvöä löytyi mutkittelevilta poluilta, kallioisesta maasta tai jopa orjantappuroiden seasta. Kylväjän täytyi kylvää niin paljon, että hyvään maahan tuli riittävä määrä sadon takaamiseksi. Kylväminen ei ollut huolimatonta toimintaa, mutta se tehtiin senaikaisin menetelmin.

Vertauksessa käytetty jyvä tarkoittaa Jumalan sanaa, jonka ihminen tavalla tai toisella saa tietoonsa. Erilaiset maaperät kuvaavat ihmisten suhtautumista Jumalan ilmoittaman sanoman vastaanottamiseen.Kylväessä osa putosi polun oheen ja linnut tulivat syömään sen. Polun ohessa ollut maaperä kuvaa niitä, jotka kuulevat sanan, mutta joiden sydämestä paholainen tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi.Kallioperälle pudonneet putosivat ohueen maakerrokseen. Oraalle noustuaan kasvu tyrehtyi nopeasti auringonpaisteessa. Kallioinen maaperä kuvaa niitä, jotka ottavat sanoman iloiten vastaan, mutta joilla ei ole juurta. He uskovat vain hetken aikaa. Orjantappuroiden sekaan pudonneiden jyvien maaperä antaa esimerkin sanan kuulleista, joiden usko sanomaan kuitenkin tyrehtyy tämän maailman huoliin, rikkauden viettelyksiin ja vääränlaisiin nautintoihin.

Kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ottaa sen vastaan. Nämä ihmiset tuottavat hengellistä satoa enemmän tai vähemmän. Jeesus haluaisi meidän jokaisen olevan hyvän maaperän kaltaisia eli ottaisimme Hänet elämäämme. Jokaisen olisi hyvä pohtia seuraavanlaisia kysymyksiä. Minkälainen on oman sydämen maaperä suhteessa Jumalan ilmoittamaan sanomaan? Miten henkilökohtaisesti on vastaanottanut sanoman Jeesuksesta? Miten Jumalan sana on saanut vaikuttaa elämässä? Miten Jumalan sanan myönteistä vaikutusta tulisi elämään enemmän?

Tapio Valkama

LAPSUUDEN MUISTOJA

Kuulun niihin suuriin ikäluokkiin, jotka täyttivät takametsien kyläkuntien pikkukoulut. Ne koulut, jotka nykyisin katsovat tyhjin silmin autioille kyläteille, tai ovat uusiokäytössä metsästysseurojen kokoontumispaikkoina. Vartuin pientilalla, jollaisten peltotilkut tänään työntävät puskikkoa ja puuta. Aikoinaan ne ohjelmoivat tehokkaasti perheen ajankäytön kesäisin lapsista vanhempiin. Peltotilkut tuolla keskisessä Suomessakin tuppasivat olemaan kivisiä inspiroiden auran jäljessä harppovan miehen turhan usein karjumaan juhta-paralle karkean nimen.

Sotien päätyttyä opeteltiin taas elämään mormaalia elämää. Kukin tavallaan. Monia oli niitä sodan kauhuja kokeneita miehiä, isiä ja puolisoita, jotka koettivat synkät muistot hukuttaa pulloon.

Oli toisenlaistakin liikehdintää! Sitä nyt muistelen.

Lähikylältä kantautui viestejä, että siellä taloissa ja myös koululla oli alettu kokoontumaan hengellisiin tilaisuuksiin. Pari paikkakunnan miestä olivat kokeneet uskoontulon ja nyt he innokkaasti kulkivat kertomassa tästä uudesta elämästä tilaisuuksissa. Kovin tuo oli alkanut kyläläisiä kiinnostamaan ja joukolla kansoitettiin kokoushuoneet. Moni oli vakuuttunut kuulemastaan ja halusi kokea saman muutoksen omaan elämäänsä.

Kohtapa joku kysäisi äitiäni matkaseuraksi. Äiti kertoi, kuinka ensikokemus oli vaikuttava. Se ilmapiiri pysäytti! Mitä tämä on? Piti päästä mukaan seuraavallakin kertaa. Ne laulut ja puheet Jumalan armosta ja rakkaudesta tämmöistä tavallista syntistä kohtaan, ne upposivat sielun sopukoihin asti! Tuli vain suuri huoli mieleen:”Voi, kunpa näin huonona ihmisenä voisin kelvata pyhälle Jumalalle!”. Sana lohdutti, että juuri huonoja varten Jeesus tuli pelastajaksi ja auttajaksi.

Olihan siinä kotiin palattua puolisolle kertomista, että nyt minäkin olen antanut elämäni Jeesuksen hoidettavaksi ja ohjattavaksi. Eipä tuo jättänyt isäänikään kylmäksi, vaan metsässä työtä tehdessään ajatukset kiertyivät uskomisen asioihin. Niin voimallisesti, että piti oikein polvistua mättäälle puhumaan Jumalalle kaipuustaan. Vaikutus oli selkeä! Mieskin sai rohkeuden lähteä itse kuulemaan ja näkemään mitä taivas voi tarjota. Siellä sitten isäkin rohkeni polvistua syntisten ystävän, anteeksiantajan, Herran eteen. Kodissamme, kuten monissa kodeissa tuolloin, ilmapiiri ja elämäntyyli muuttuivat. Elämisen puitteet töineen ja askareineen olivat entiset, mutta jotain iloa ja turvallista rauhaa muutos toi tullessaan.

Poikasena usein pyöräilin samalle koululle hengellisille juhlille. Koulun pieni juhlasali oli tupaten täynnä kyläläisiä, osa kauempaakin. Muistan miten 2-opettajaisen koulun naisopettajat kertoivat kyläraitin menon muuttuneen. Miten he olivatkaan pelänneet syyspimeinä iltoina, kun pontikanhuuruiset nuoret miehet kolistelivat nurkkia. Olipa silloin poliisejakin vähän arvelluttanut lähteä kylälle järjestystä hoitamaan. Nyt nuo samat nuoret miehet ilolla lauloivat pelastajastaan ja kertoivat löytämästään uudesta elämästä.

Vuosikymmenet ovat vierähtäneet noista tapahtumista, jotka ovat kirkkaina mielessä. Vanhempieni ratkaisut tuolloin kantoivat heitä elämän vaikeidenkin vaiheiden läpi. Nyt heidän uskonsa on muuttunut näkemiseen. Olen kiitollinen, että sieltä perimäni siunaus ja vanhempieni rukoukset ja esimerkki ovat olleet minuakin ohjaamassa taivaantielle. Tälläisen siunauksen Jumala on valmistanut Jeesuksen kautta kaikki ihmisiä varten. Sinuakin varten.

Paavo Liimatainen

KRISTITTYJEN MÄÄRÄ KASVAA

Kristinuskon voimakas kasvu on kiistämätön tosiasia erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja monin paikoin Aasiaa. Tiesitkö, että maapallon kristittyjen määrä vähenee merkittävästi vain Euroopassa?Usko pyritään rajaamaan täällä pelkästään yksityisasiaksi, jonka julkituominen leimataan ahdasmielisyydeksi. On hyvä muistaa, että edelliset sukupolvet kunnioittivat Raamatun pohjalle rakentuvia arvoja. Jos sivuutamme Jumalan antamat ajattomat elämänarvot, joudumme jatkuvasti muuttuvien ihmisten mieltymysten, kriteerien ja lakienkin kaaokseen. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi Luojan oikeudella parhaat ohjeet ihmisen elämälle ja hyvinvoinnille.

Me vauraan Länsi-Euroopan asukkaat emme näytä enää tarvitsevan elämämme turvaksi muuta kuin suurinumeroisen pankkitilin, kattavan vakuutusturvan ja pätevän lääkärin. Historian vaikeina vuosina maamme johtajat haastoivat kansalaisia rukoilemaan apua Jumalalta, kun kaikki muut tiet olivat tukossa. Me kristityt uskomme, että Jumala kuuli hätähuutomme ja on siunannut meitä täällä kaukana Pohjolassa rauhalla ja ennen näkemättömällä hyvinvoinnilla.Lukemattomat kirkkokunnat, lähetysjärjestöt ja seurakunnat osallistuvat Jeesuksen lähetyskäskyn mukaiseen kansainväliseen palvelutyöhön ihmisten hengen, sielun ja ruumiin tarpeiden täyttymiseksi. Lasketaan, että vielä noin 6900 kansanryhmältä puuttuu elinvoimainen ja kasvava kristillinen kirkko ja seurakunta. Globaalisti jopa 400.000 lähetystyöntekijää työskentelee vieraiden kultturien, kieliryhmien ja kansojen parissa. Lähetetyt julistavat parissa sadassa maassa rakastavasta Jumalasta, joka lähetti Poikansa, ettei kukaan, joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh.3:16). Jeesusta ei lähetetty tuomitsemaan ihmisiä vaan auttamaan ihmistä löytämään syntiinlankeemuksessa katkenneen yhteyden Luojaansa.

Kiinan lähetystyön pioneeri Hudson Taylor työskenteli kristityksi kääntyneen kiinalaisen kanssa. Tämä kysyi häneltä: Milloin teidän maanne ihmiset saivat kuulla evankeliumin sanoman? Taylor vastasi: jo satoja vuosia sitten. Voi miksi vasta nyt toitte meille evankeliumin? Isäni etsi totuutta vuosikymmeniä, eikä ehtinyt kuulla rakastavasta Jumalasta.

Rauno Mikkonen

MIKÄ ON TOTUUS?

Pilatus esitti yllä olevan kysymyksen Jeesukselle, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta. Olisi mielenkiintoista tietää, miten Jeesus olisi Pilatukselle vastannut, jos tämä olisi ollut asiasta todella kiinnostunut.

Me haikailemme Pilatuksen tavoin totuutta, mutta pelkäämmekö, niin kuin hän pelkäsi, avata silmämme sille? Näyttää siltä, että on helpompaa kiistää Jumalan olemassa olo, kuin myöntää, että minä olen syntinen vääryyden tekijä. Jumala ei kuitenkaan lakkaa olemasta jos jotkut eivät usko Häneen. Myöskään syyllisyys vääryyden tekemisestä ei häviä, vaikka kaikki Jumalan sanaan pohjautuvat lait kaadettaisiin. Musta ei muutu valkeaksi, eikä mies naiseksi tai nainen mieheksi siksi, että me päätämme määritellä nämä asiat uudestaan. Jumala on määritellyt meidän sisimpäämme oikean ja väärän. Sitä ääntä on vaikea vaientaa.

Närkästytkö, jos huomaat jonkun valehdelleen sinulle. Minä ainakin närkästyn. Me kaipaamme totuutta. Me janoamme totuutta, erityisesti silloin, kun sillä on merkitystä meille itsellemme. Mutta totuus meistä itsestämme saa meidät helposti vihaiseksi. Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Mutta tiedä, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja. Ihmiset ovat silloin itserakkaita ja rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä, pilkkaajia ja vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä ja jumalattomia. He ovat rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelijoita, hillittömiä ja raakoja, hyvän vihaajia, petollisia, yltiöpäisiä ja omahyväisiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” (2.Tim. 4:1 -5) Näistä jakeista löydämme helposti itsemme. Mitä ylpeämmin kiellämme sen, mitä todella olemme, sitä kovemmaksi äänensävymme muuttuu ja sitä säälimättömämpiä olemme niitä kohtaan, jotka ovat asioista toista mieltä.

Totuus kuitenkin kutsuu meitä Jumalan sanan kautta. Se kutsuu meitä nöyrtymään ja tunnustamaan oman mahdottomuutemme ja ottamaan vastaan Jumalan lahjan, anteeksiannon. Itku ja katuminen ei meitä puhdista synneistämme, vaan Jeesuksen Kristuksen Golgatan ristillä vuotanut veri sen tekee. Hän sovitti syyttömänä meidän syyllisyytemme aiheet, että me saisimme uuden alun elämäämme jo tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tämän elämän jälkeen. Meidän on vain nöyrryttävä pyytämään anteeksi Jeesuksen tähden.

Eräs henkilö sanoi minulle, että hän ei suostu siihen, että joku toinen sovittaisi hänen syntinsä. Hän haluaa kärsiä itse syntiensä seuraukset. Miten ironista; ihminen kaipaa hyväksymistä ja rakkautta ja oikeutta, mutta haluaa itse määritellä, missä paketissa se tulee. Valitettavasti hän ajautuu pettymyksestä toiseen ja katkeroituu katkeroitumistaan, vaikka suurin mahdollinen rakkaus ja armahdus on tarjolla Jeesuksessa..

Jumalan sana on paras pohja, jolle voimme elämämme rakentaa. Se määrittelee elämämme kyllä’t ja ei’t. Se antaa vastauksen kysymyksiin ”Mikä on elämämme tarkoitus” ja ”ketä me olemme.” Se määrittelee myös meidän todellisen arvomme tässä maailmassa. Muotilause näyttää olevan:” Sinä olet arvokas”. Kuinka vaikea sitä on hyväksyä, jollei tunne arvonsa perustaa. Ympärillämme olevat ihmiset, eivät poliitikot, eivätkä edes tiedemiehet, voi sitä määrittää. Itse Jumala on määrittänyt meidän arvomme tekemällä meistä oman kuvansa. Hän sanoi meistä jopa vieläkin enemmän. Nimittäin, niin kuin jonkun asian taitaja, esimerkiksi kuvanveistäjä, tekee mestarityönsä, joka on hänen taidonnäytteensä, niin Jumalakin sanoi meistä, että me olemme hänen mestariluomuksensa tässä maailmassa. Minäkö Jumalan mestariluomus? Kyllä, sinä ja minä, olipa ihonvärimme mikä tahansa, olemmepa ketä tahansa, mitä kansaa tahansa, me kaikki olemme hänen silmissään yhtä rakkaita ja arvokkaita. Hän tuntee minkä kaltaista tekoa me olemme. Hän rakastaa oman kätensä mestariluomuksia ja haluaisi olla armollinen jokaiselle. Kun vain uskaltaisimme ottaa hänet vastaan.

Anneli Saarinen

GOSPELIA MOTSKAREILLA

Mäntyharjun markkinat ovat takanapäin. Markkinapäivänä keskusta täyttyy myyntikojuista ja ruokateltoista.

Monena vuonna on myös kristillisen moottoripyöräkerhon Gospel Ridersin koju noussut markkina-alueelle. Tänäkin vuonna koju oli jälleen vanhalla tutulla paikallaan. Kojun vieressä oli näytillä toinen toistaan hienompia menopelejä, joista ehdottomasti suurimman suosion sai Oton vanha, mutta sitäkin siistimpi Jawa. Monet vanhemmat mieshenkilöt pysähtyivät sen äärelle muistelemaan omaa nuoruuttaan.

Moottoripyöräilyä on pidetty aina yhtenä vapauden esikuvana. Kun kurvailet maaseudun hiljaisella mutkatiellä niin saat aistia kaikki ympäristön tuoksut ja maisemat. Autoilija ei voi tuntea samaa vapauden fiilistä.

Vapaus, niin vapaus. Gospel Ridersit kertovat mielellään kuinka ovat saaneet ottaa vastaan tämän Vapauden, joka voittaa jopa moottoripyöräilyn tuoman tunteen. Silloin puhutaan motoristin itsensä sisäisestä vapaudesta. Sielunrauhasta. Elämän ilosta. Tuota vapautta ei voi mikään moottoripyörä tuoda, oli sitten kyseessä vaikka Harley-Davidson.

Tuon sisäisen vapauden ja yli ymmärryksen käyvän rauhan voi antaa vain Jeesus Kristus, tuo kristillisen moottoripyöräkerhon Ylipresidentti. Kun elämä muuttuu syntien anteeksisaamisen jälkeen niin sen huomaa itse ja sen huomaa lähimmäiset ympärillä.

Muutos on konkreettinen. Menneisyyden siteet ja riippuvuudet katkeavat ja rauha valta sisimmän. Siellä missä Jumalan Poika Jeesus Kristus saa vaikuttaa niin siellä on todellinen vapaus.

Itse sain ottaa Jeesuksen elämääni yli neljäkymmentä vuotta sitten. Minun muutokseni ei näkynyt mitenkään dramaattisesti kun ainoat pahat tekoni ovat olleet pari omenavarkauskeikkaa, joista toisella jäin kiinni itse teossa ja sitten muutama ylinopeussakko. Humalassakaan en ole ikinä ollut ja nyt kun olen kuusikymmentäviisi vuotias kymmenen lapsen isoisä niin en aio olla jatkossakaan.

Mutta se miksi minä, hyvän ja varakkaan kodin kasvatti tarvitsin Jeesusta oli syvä kuoleman pelko. Mitä minulle käy kun kuolen? Tätä kyselin jo nuorena poikana kun yksi kaverini putosi onkireissulla Kymijokeen ja virta vei hänet. Sitä kyselyä kesti vuoteen 1978, jolloin lopulta polvistuin puutarhurikoulun asuntolahuoneessa vuoteeni viereen ja annoin elämäni kokonaan Vapahtajani käsiin. Siitä hetkestä lähtien olen seurannut Jeesusta ja rakastan häntä yhä syvemmin mitä enemmän ikää tulee.

Ja kun täältä lähden niin Jeesus on minua vastassa ja ojentaa minulle kätensä ja sanoo, että tule Esa kotiin. Nyt on matka päättynyt. Alkaa lopullinen vapaus.

Esa Vihavainen

TARKKANÄKÖISYYS

Markuksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa kerrotaan Jeesuksen yhdestä ihmeteosta, minkä hän teki sokealle miehelle. Tämä tapahtui Beetsaidassa. Sokea tuotiin hänen tykönsä. Jeesusta pyydettiin koskettamaan sokeaa, jotta tämä saisi näkökykynsä. Jeesus tarttui sokeaa käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: ”Näetkö mitään?” Sokeana ollut mies sanoi näkevänsä ihmiset, sillä hän erotti käveleviä. Nämä kävelevät olivat hänen mielestään tässä vaiheessa vielä puiden näköisiä! Sitten Jeesus taas pani kätensä hänen silmilleen, ja nyt mies näki tarkkaan. Hän oli täysin parantunut ja näki kaikki aivan selvästi!

Jumala näkee kaiken aina tarkasti ilman minkäänlaisia vääristymiä. Hänestä on kirjoitettu, että kaikki on avointa ja paljastettua hänen silmiensä edessä. Luojamme tietää millainen ihminen on. Rakkaudessaan hän haluaa meille hyvää. Meille tarjotaan hänen yhteydessään tulevaisuutta ja toivoa. Jumala näki ihmisen syntiinlankeemuksen, eikä rakkaudessaan voinut jäädä toimettomaksi jättäen ihmiset oman onnensa nojaan. Hän näki välttämättömäksi Poikansa tulon maailmaan sovittamaan meidän syntimme. Kun annamme Jeesukseen puhdistaa sydämemme, Jumala näkee meidät täysin hyväksyttyinä. Näin ollen meillä ei ole pelkoa jäädä osattomaksi Jumalan armosta, jonka kautta meillä on mahdollisuus pelastua.

Meidän näkökykymme voi joskus hämärtyä. On vaara, että sokeudumme raamatun ilmoittamalle jumalalliselle sanomalle. Raamatussa puhutaan hengellisestä näkökyvystä. On tärkeää rukoilla Jumalalta apua, että nämä elämämme tärkeimmät asiat eivät jäisi toissijaisiksi.

Jeesus paransi tuon sokean kahdessa vaiheessa. Ensinnä sokea sai nähdä hieman epätarkasti. Viivyttyään Jeesuksen läheisyydessä sokean näkökyky tarkentui. Lopulta hän näki täydellisesti. Hän näki, että kävelevät eivät olleet puita vaan ihmisiä. Samoin käy jokaisen kohdalla, joka haluaa elää Jumalan yhteydessä, hänkin näkee toiset ihmiset arvokkaana Jumalan luomina.

Tapio Valkama